Se rakennuslupa...

Tein jo ennen joulua alustavan asemapiirroksen paperille. Tänä aamuna innostuin sitten kokeilemaan, josko saisin siistimmän version ottamalla karttapohjan netistä ja siihen sitten kuvankäsittelyohjelmalla piirtelisin mökin paikan. Ei oikein onnistunut. Korkeuskäyrät olisivat tietysti oikeassa kartassa olleet oikealla paikallaan, mutta tonttimme kohdalla oli kirjoitusta ja koko kartta meni vaadittuun mittakaavaan suurentamisesta tuhruisen näköiseksi. Olisi vaatinut hiukan kehittyneempiä kuvankäsittelytaitoja kuin meikäläisen. Tarkistin kuitenkin vielä ilmansuunnat piirroksesta. Tonttimme rantaviiva ja tuleva mökki ovat kutakuinkin lounaaseen päin, vaikka etelätontista on tullut puhuttua. Kesällä ilta-aurinko paistaa tontin takareunasta, kun auringon kaari on pitkä.

Sain asemapiirroksen mieleiseeni muotoon. Kunpa vielä pääsisimme tarkistamaan nuo metrimäärät ja merkkaamaan paikan kunnolla. Siis kiittimet ristiin jo etukäteen sen puolesta, että puoleentoista viikkoon ei tulisi lunta...

Ennen joulua vielä vaivasin päätäni tuolla perustuksella. Tilausvahvistuksessa lukee edelleenkin harkkosokkeli, ja rakennusurakoitsijan mielestä se on ok, samoin mökkifirman, vaikka luulin, että oli jo alettu puhua pilariperustuksesta. Soitin muutaman puhelun vain ollakseni varma, että kaikki asianosaiset puhuvat samasta asiasta samoilla sanoilla...  Nyt on siis tulossa kuitenkin se harkkosokkeli, sokkelikaukalo tai mikä lieneekään, se lienee kaikkien asiantuntijoiden mielestä paras ratkaisu, olkoon siis minunkin. Kaikki muut tuntuvat puhuvan samaa kieltä ja ymmärtävän toisiaan, minä vain olen tässä heikko lenkki välissä, joka ei ymmärrä rakennusteknisiä termejä.

Rakennuslupahakemukseen tarvitaan vielä ainakin ilmoitus vastaavasta mestarista ja naapurien kuuleminen. Itse hakemukseen tiedot tontista ja sitten ne viralliset rakennuspiirustukset, jotka nyt saan uudet, kun perustustapa muuttui. Luulisin, että saan paperit kuntoon parin viikon sisällä.

Asemapiirros

Tämä joulukuu tuntuu olevan hedelmällistä aikaa ainakin tämän blogin pitämiselle. Tekstiä tulee huomattavasti enemmän kuin heinäkuun helteillä. Ehkä myös asiaakin on enemmän.

Taas tasapainotellaan sen kysymyksen äärellä, onko kesämökin rakentaminen/rakennuttaminen tosi yksinkertaista vai järjettömän monimutkaista. Tänään aiheena on asemapiirros. Rakennusmies sanoi, että sen voi ihan hyvin itsekin tehdä, siihen merkitään vaan mökin paikka suhteessa naapurin rajoihin ja rantaviivaan. Öhöm. Sitten luulin, että pitää olla jokin erityinen kartta mittakaavassa 1:500 kuten asemapiirroksen vaatimus kuuluu. Sain selvennyksen, että piirrosta ei tehdä kartalle, vaan karttaa voi käyttää apuna asemapiirroksen laadinnassa. Nyt ymmärrän, tai ainakin kuvittelen ymmärtäväni: siis piirros tehdään itse tuohon mittakaavaan.

Toinen tämänpäiväinen tapaus oli tuo lattiarakenteen muutos koolatusta lattiasta rossipohjaksi, mikä oli seurausta siitä, että harkkosokkelin sijaan päätettiinkin rakennus perustaa pilareitten päälle. Uusista piirustuksista ei mökkifirma veloita, mutta rossipohjan rakenteet olivatkin aika monta sataa kalliimmat kuin alkuperäinen ratkaisu... mutta uskonpa toimittajan sanaa, että kyse on tosiaankin vain materiaalikuluista. Se vaan vähän harmittaa, kun en ymmärtänyt kaupantekotilanteessa pyytää tarjouksia kahdelle eri perustustavalle, eikä myyjäkään millään tavalla tehnyt selkoa siitä, miten eri perustustavat vaikuttavat toimituksen koostumukseen ja sitä kautta hintaan. Perustuskustannuksien nyt pitäisi olla kuitenkin tuntuvasti halvemmat tällä tyylillä, joten nyt taas ajatukset kohti tulevaisuutta.

Suunnittelu jatkuu

Sunnuntain reissu sujui hyvin. Onneksi isäni innostui myös lähtemään paikalle, ja mentiinkin yhdellä autolla loppumatka. Tiellä oli muutama sentti lunta, joistain paikoista se oli jäinen. Monen päivän sateesta huolimatta lätäköt eivät olleet ongelma, mutta yhden kohdan oli joku työkone myllännyt niin pahasti, että siihen olisi voinut juuttua hätäisempi kuski kiinni.

Rakennusmies tuumasi tontista, että pohja on hyvä ja kova, ja suositteli pilariperustusta kauttaaltaan. Tulimme yhteisesti siihen tulokseen, että kun mökistä on tulossa sähkötön, ei talvikäyttö voi olla niin suurta, etteikö rossipohjalla, eli tuulettuvalla alapohjalla (?) pärjäisi... Olen nyt tässä vaiheessa lopultakin päässyt perille siitä, mitä tarkoittaa harkkosokkeli ja sitten se mystinen antura, joka tuohon meidänkin perustuksen pohjalle tulee.

Olen nyt yrittänyt ilmoitella mökkifirmaan tuosta perustustavan muutoksesta, mutta sähköpostiini ei vielä eilisestä lähtien ole vastattu, eikä tänään puhelimeenkaan. Täytyy nyt vielä varmistella, että tieto on mennyt perille, koska täytyy saada uudet rakennuspiirustukset, ehtivät jo alkuviikosta lähettää viralliset piirustukset.

Sitten vielä isäni kanssa mittailtiin mökin paikkaa. Haluaisimme mennä vielä miehen kanssa tarkistamaan paikan ja merkkaamaan sen kunnolla kevättä varten. Ehkä joulunpyhinä päästään käymään. Rakennuslupaa kuitenkin voisi hakea jo tuollakin pohjatyöllä.

Maanmittaustoimistosta tuli tänään lohkomiseen liittyvät asiakirjat. Toimituksessa oli todettu, että rajapyykit olivat kohdillaan. Tieoikeuksia oli myös selvitetty sekä tonteille oli annettu valitsemamme nimet. Lohkomisesta meidän ja naapurin yhteinen lasku oli 90 euroa, joka maksetaan puoliksi. (Lisäys edelliseen: tuo 90 euroa oli joku tiemaksu tai vastaava. Lohkominen maksoi 695 euroa. Lasku tuli myöhemmin.)

Terassin pienennys

Tuo parin neliön ylitys mökin pohjapinta-alassa aiheutti todella tuskastuttavia hetkiä, joista nyt olen onneksi päässyt yli. Soitin mökkitehtaalle ja kyselin vielä asiasta. Todella terassi on isompi kuin esitteen mukaan sen pitäisi olla. Siinä on toisella puolella semmoinen pieni erkkerilevennys, jonka kun tarvittaessa jättää pois, niin terassin pitäisi mahtua vaadittuihin mittoihin. Mutta tehtaan edustaja oli sitä mieltä, että rakennuslupaa voi hakea nykyiselläkin piirustuksella, ja jos sitten tarvitsisi pienentää terassia, niin tekevät uuden piirustuksen samaan hintaan, muuten jälkikäteen tehdyistä muutoksista peritään ylimääräinen maksu.

En sitten kysellytkään asiasta sen enempää, vaan päätin kylmästi unohtaa asian toistaiseksi. Nyt seuraava toimenpide on käynti tontilla. Mies töissä koko viikonlopun, joten pakko lähteä yksin erämaahan tapaamaan rakennusurakoitsijaa. Sunnuntaina sinne siis, mikäli ei sankka lumipyry yllätä. Toivottavasti tie on vielä ajokunnossa.

Mökin kokonaispinta-ala

Nyt ovat eri toimijat palanneet lomilta ja mökkiasia taas etenee. Eilen tuli sitten mieleen sellainen kysymys, että minkäkokoinen terassi tuossa valitsemassani mökkimallissa olikaan. Mökki on alle 25 neliötä ja terassia olin mielessäni ajatellut noin 10 neliön laajuiseksi. Mutta kysely vielä mökkitoimittajalle, ja terassi peijakas onkin 12,5 neliötä. Mökin kokonaisala on siis 37 neliötä kun erillisen saunarakennuksen ala rakennusjärjestyksen mukaan saisi olla vain 35.

Ensin tunsin itseni todella typeräksi, mutta sitten rupesin tutkimaan mökkiesitettä uudelleen. Siinä ilmoitettujen ulkomittojen mukaan mökin kerrosala (eli lämmin ala) on 23,4 neliötä ja terassi noin 11-12 neliötä. Eli ihan oman huolimattomuuden piikkiin ei voi laittaa tuota kahden neliön ylitystä. Mökin kokonaispinta-alaa ei ole mainittu tarjouspyynnössä eikä edes tilausvahvistuksessa, mikä tuntuu kummalliselta. Mökkiesitteessä ilmoitetut tiedot ovat kerrosala 25 ja kokonaiskäyttöala 55 neliötä, mutta tuo jälkimmäinen luku koskee parvellisia malleja. Kysymällä asia tietysti selviää, mutta tässä vaiheessa olen kuitenkin sangen harmissani asiasta, vaikka en tiedäkään, miten kohtalokas virhe on kyseessä.

Eilen olin jo tyytyväinen mökkiprojektista, kun sain sovittua kirvesmiehen kanssa käynnin tontilla ensi sunnuntaina. Puhelimessa jo keskusteltiin perustuksista ja aikatauluista. Pystytysajankohdaksi sovittiin juhannuksen jälkeinen viikko. Tavarat tulevat tontille edellisellä viikolla. Perustuksista sen verran, että suunnitelmassa on tuvan puolelle harkkosokkeli, pesutilojen kohdalle betonilaatta ja terassi pilareille.

Mökki on tilattu!

Näin ne asiat vain etenevät. Synkät marraskuiset päivät seuraavat toistaan, mutta melko kiireisten työpäivien ohella on mökkiasiaakin saatu eteenpäin.
Ensin oli tuo tarjouspyyntökierros, kierros lainausmerkeissä. Neljä tarjousta pyysin, kolme sain. Päädyin valmismökkien toimittajiin, ja näiltäkin valitsin valmiista malleista, en siis alkanut neuvotella omien piirustusten pohjalta. Mökkinaapurilta sain sitten vinkin paikallisesta rakennusfirmasta. Parin puhelun jälkeen sovimme rakentajan kanssa alustavasti perustusten teosta ja hirsikehikon säältä suojaan -pystytyksestä. Sitten taas mökkitoimittajan puoleen. Pähkäilyä saunan koosta ja lauteiden leveydestä. Tätä pähkäilyä kävin muutaman päivän ja mittailin kerrostalosaunamme lauteita. Tarjouksen määräajan lähestyessä loppuaan soitin taas toimittajalle, joka oli hänkin juuri jäämässä lomalle, kuten kirvesmiehemme jo oli tehnyt. Sain pienen alennuksen perushintaan, sekä muistutuksen, että talvialennuskampanja oli jo päättynyt marraskuun lopussa. Nyt havahduin ottamaan yhteyttä myös pankkiin, mutta yllätys. Myös meitä laina-asioissa joustavasti palvelleet kaksi pankkineitiä olivat lomalla.
Taas kiivasta mietintää, jonka lopputuloksena soitin tänään mökkifirmaan, että otamme mökin. Kiireinen myyjä kuulosti siltä kuin olisi jo ollut autolla ajamassa lentokentälle. Noh, nyt odotellaan papereita postissa. Pankkitapaaminen on vasta ensi viikolla.
Kunhan rakentaja palaa lomalta, on tarkoitus mennä vielä tontille, mikäli säät sallivat, tutkimaan rakennuspaikkaa ja tekemään tarkempia suunnitelmia. Sitten olisi edessä rakennusluvan haku. Ja seuraavaksi perustukset. Tuntuu hirveän helpolta vielä tässä vaiheessa. Asiat tietysti voivat mutkistua, jos esimerkiksi rakennusluvan saannissa olisi jotain ongelmaa tai rakennusfirma tekisi oharit. Asia kerrallaan. Tähän asti kaikki on sujunut hyvin. Ainoa suurempi ongelma oli tuo mökkimallin valinta, mutta nyt sekin on onneksi jo tehty.

Mökin suunnittelua

Mökin rakennus mietityttää edelleen, sen minkä muilta kiireiltä ehtii asiaa ajatella. Kolmelta hirsimökkifirmalta on tullut tarjous hirsikehikosta ja puuosatoimituksesta, kahdelta myös tarjous pystytyksestä. 25 neliön hirsikehikko erinäisine tykötarpeineen kustantaisi 14500-17500 euroa. Tuo halvin paketti on hiukan suppeampi kuin kaksi kalliimpaa. Tähän päälle tulisivat vielä pystytys ja muut rakennustyöt, joiden kustannusarvioista pitää vielä ottaa tarkempaa selkoa. (Niin, ja tietysti perustus, muuraustyöt ja ties mitä muuta.)

Tarjouksia näköjään osasin pyytää, mutta nyt lienee tullut aika ottaa yhteyttä ainakin kunnan rakennustoimistoon sekä värvätä jostain vastaava rakennusmestari, joka voisi neuvoa jo tässä suunnitteluvaiheessa ja ymmärtäisi jotain noista toimitus- ja työsisällöistä.

Vaikka tuskastuttaa, kun ei ymmärrä oikein mistään mitään, pitäisi varmaan olla tyytyväinen jo tähänkin astiseen asioiden tilaan. Onhan meillä sentään tontti, jonne menee tie. Nyt olemme myös saaneet päätetyksi, minkälaisen mökin haluamme, perusmallin, joita onneksi saa useammastakin firmasta valmiina. Tämäkään ei ole ihan pikkujuttu. On tässä pähkäilty, tarvitaanko leveitä lauteita, pesuhuonetta, pukuhuonetta, makuualkovia vai mihin nuo kallisarvoiset neliöt järkevimmin kannattaisi käyttää. Lopulta olemme päätyneet pesuhuoneen kannalle, mitä alun perin olen pitänyt aivan turhana. Makuualkoviin ei siis tila riitä, mutta onhan olemassa levitettäviä sohvia, kerrossänkyjä ja vuodevaatelaatikoita lapsille...

Rakentamisen ajankohta on edelleen auki, mutta voisi olla realistista ajatella, että projekti pannaan ensi kesänä alkuun ja sitä jatketaan seuraavana kesänä.

Talvea odotellessa

Tässä nyt vielä kuva tuosta hienosta uudesta tiestä. Sinne se mutkittelee lähelle rantaa, oletetulle saunamökin rakennuspaikalle. Olen ollut niin aktiivinen, että olen pyytänyt muutamalta hirsimökkifirmalta peräti tarjouksen mökkitoimituksesta. Yksi taho ei ole vastannut mitään. Toinen lähetti tarjouksen mökki- ja puuosatoimituksesta, mutta ei pystytyksestä, vaikka nimenomaan tätä pyysin, ja myyjä varmisti että pystytys- ja avaimet käteen -palvelua on heidän kauttaan saatavilla. Kolmannelta vielä odotellaan tuota pystytyksen hinta-arviota. Kolmas vaihtoehto tuntui muutenkin meille sopivimmalta, katsotaan nyt, mikä on heidän toimituksensa lopullinen hinta. Kunhan tuo hintahaarukka selviäisi, voisi alkaa selvitellä rakennuslupa-asioita, ja sitä minkälaiset perustukset mökki tarvitsisi. Eli seuraavaksi kai pitäisi joku rakennusmestari saada paikalle, ja itsensä myös hilattua tontille ehkä vielä kerran ennen lumia... tai sitten ei. Ensin työt, sitten vasta vapaa-aika.

Myöhäsyksyinen päivä tontilla

Vihdoinkin sain taas itsestäni irti sen verran, että suuntasin kohti tonttia, kenties viimeistä kertaa tänä syksynä. On ollut kiireinen syksy töiden suhteen ja muutama viikonloppureissukin vielä. Yhtenä viikonloppuna käytiin laittamassa isäni mökillä veneet talviteloille, ja siinäpä ne viikonloput äkkiä menivät.

Menin tontille yksin kauniina syyspäivänä lämpimässä säässä. Tapasin siellä mökkinaapurin ja isäni, joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia ja suunniteltiin tulevia toimenpiteitä. Nyt on tilanne tontilla erinomainen siinä mielessä, että tietä on jatkettu lähemmäs rantaa. Vielä tie on pehmeähkö, katsotaan, kovettuuko se talvella tarpeeksi vai pitääkö tilata siihen soraa.

Rannan ruoppaus on vielä edessä. On vielä auki, ruopataanko meidän rantaa vielä tänä syksynä vai jääkö homma ensi kevääseen. Luulenpa, että talvikin alkaa kohta pukata päälle, joten olen itse asennoitunut siihen, että emme välttämättä enää tänä syksynä mene tontille.

Olin tuossa edellisessä merkinnässä todennut saaneeni jotain uutta virtaa mökkisuunnitteluun käytyäni tontilla... aivan samalta tuntuu nytkin, pää on täynnä ideoita. Nyt on selkeä käsitys siitä, mitä ja mihin halutaan. Siis 25 neliön saunamökki, jossa riittävän iso sauna sekä terassilla tilaa 6 hengen ruokapöydälle. Jos tuvassa on vaan pieni pöytä niin tuolla neliömäärällä sinne saa sitten tungettua makuupaikat vaikka neljälle hengelle.

Määräalan lohkomistilaisuuden päivämäärä on tiedossa, itse en sinne tosin töiden vuoksi pääse paikalle. Meillä ei käsittääkseni ole epäselvyyksiä tontin rajoista, kun rajapyykit ovat paikoillaan jo. Joten en luule tuossa lohkomisessa tapahtuvan juurikaan muuta kuin sen, että tontit nimetään.

Viimeisimmät uutiset

Tauko blogikirjoittelussa ja ehkä myös tonttihommailussa. Pieni väsähdys alkuinnostuksen jälkeen... sen tosiasian myöntäminen, että asiat eivät tapahdukaan yhdessä yössä ja saattavat olla monimutkaisempia kuin alussa oletimme. Edellisen päivityksen jälkeen olemme joitain kertoja käyneet tontilla päiväseltään.

Nyt on kuitenkin hyvä mieli. Aikeissa on jatkaa tietä hiukan lähemmäksi rantaa. Muutama puu pitää kaataa ja kaivinkone tasoittaa tien pohjan. Nyt parkkipaikka on tontin ylärajan takana, ja kävelymatkaa upottavassa sammalikossa meidän leiripaikalle ja myös tulevalle saunamökin paikalle on jonkin verran. Tie helpottaa myös tulevaisuudessa rakennustarvikkeiden toimitusta, ne saa suoraan rakennuspaikan lähelle. Olemme nyt melko varmoja mihin kohtaan saunamökin voisi rakentaa. Pitää vielä perehtyä rakennusmääräyksiin, mutta luulisin, että teemme pienen mökin, jonka etäisyys rannasta on oltava 15 metriä. Tämmöinen sopiva rakennuspaikka lienee suunnilleen samassa kohdassa, missä nyt on grilli. Isäni arveli kallion löytyvän läheltäkin, joten ehkä pilariperustus voisi olla mahdollinen. Täytyy pyytää joku rakennusmestari sinne vielä.

Ja tuo sama kaivuri tulee myöhäsyksyllä myös ruoppaamaan rannankin. Puuta ei tarvitse paljoa ottaa pois (ei myöskään tien paikalta), kaivinkoneen saa kuulemma melko helposti rantaan. Ja talvella sitten tuodaan hiekkaa. Olen todella tyytyväinen, että näistä tärkeistä asioista on saatu sovittua. Yksi askel eteenpäin. Sain tuosta käynnistä taas energiaa myös mökkiasian suunnitteluun, mikä asia on tuntunut monta viikkoa aivan ylivoimaiselta. Olisi tietenkin hyvä, jos nyt jo syksyllä saisi asiaa eteenpäin.

Saimme myös lisätietoa seudun luonnosta. Ensinnäkin lampi on todennäköisesti lähdepohjainen. Näkyvyys pohjaan on hyvä, mutta joissain kohdin pohja myös häipyy näkyvistä, eli syvyyttäkin löytyy useampia metrejä. Haluaisinkin ostaa käytetyn soutuveneen jo tänä syksynä. Pikkuveljellä on kaikuluotain, jolla voi mitata syvyyksiä. Sillä voisi tutkia lammen pohjaa. Pieniä ja keskikokoisia ahvenia järvestä saa sekä kuulemma myös lahnaa. Lähistöltä on löytynyt suden- sekä karhunjälkiä. Karhusta on havaintoja muualtakin, sama karhu pyörii kuulemma asutuksen lähistöllä.

Laiturin rakennusta ja retkeilyä

Miehen kahden päivän vapaa koitti ja lähdimme suunnitelman mukaan tontille. Tarkoituksena oli saada aikaan jonkinlainen laiturintapainen. Kyselin etukäteen paikallisesta rautakaupasta laiturintolppia. Kolmen metrin pituista tolppaa olisi ollut saatavilla. Nyt vaan meillä ei ollut käsitystä siitä, minkäpituisille tolpille oli tarve, ja toinen ongelma oli se, että lyhyempikään puutavara ei olisi kunnolla mahtunut Peugeot 206:een, joka oli lastattu täyteen tavaraa jo ennestään. Mies sanoi, että antaa olla, hän tekee tolpat paikan päällä, ja jos ei onnistu niin mennään sitten ostamaan.

Ajomatkan varrella oli toinenkin rautakauppa. Sielläkään ei ollut lyhyempiä tolppia, vain jotain metallisia laiturinjalkoja, jotka maksoivat 60-80 euroa kappale. Ostettiin sieltä kuitenkin moottorisaha. Saksalainen myyjän kehuma saha, tarjoushinta oli 199 euroa, kiinalaista ei olisi kuulemma suostunut myymäänkään, mutta näytti kuitenkin, että sellaisiakin oli, 139 euroa. Senttiäkään ei tullut alennusta, vaikka ostamamme saha oli viimeinen jäljellä oleva eikä ohjekirjaa eikä alkuperäistä pakkauslaatikkoa löytynyt. Tämä ei kuitenkaan kaupantekoa haitannut, sillä myyjä (tai myyjät) olivat mukavia ja asiantuntevia. Kaupanteossa ei ollut kiirettä,  sahan toimintaa esiteltiin käytännössä takapihalla. Yritin kysellä jotain suojavarusteita, vastaus oli "hyvähän se olisi mutta kukapa meistä niitä käyttää". Ostettiin kuitenkin yhdistetty kuulo- sekä silmäsuojain. Ohjekirjan myyjä lupasi  lähettää kotiin, ja se tulikin jo pikalähetyksenä.

Tontilla ensimmäinen päivä kului rantaa siivotessa ja nuotion ääressä ruokaa laitellen. Saha toimi niin kuin pitikin. Mies kaatoi yhden aika ison männyn, joka oli lähtenyt kaatumaan mutta tarttunut latvasta kiinni toiseen mäntyyn. Jonkin verran piti tyvestä työntää ja töniä puuta, ennen kuin oksat antoivat periksi ja se rojahti maahan.

Pystytin teltan tällä kertaa auton parkkipaikalle, mielestäni tasaiselle hiekka-alustalle. Meillä oli tällä kertaa tyynyt mukana, mikä omaa oloani helpotti huomattavasti. Minulla yö sujui kohtalaisen hyvin, mutta mies heräsi aamuyöstä ja valvoi useamman tunnin. Vähän viileäkin oli.

Toisena päivänä perehdyimme sitten laiturin tekoon. Meillä oli valmiina laiturin silta (vai kansiko se on). Tarvittiin siis vaan tolpat ja tukipuut niiden väliin, joiden väliin sitten tuo itse laituri tulisi. Tuo laiturinsilta oli peräisin taloyhtiön jätelavalta, jonne oli heitetty tuommoisia melko isoja ja tukevia terassialustoja tai parvekeralleja kolme kappaletta. Olimme vieneet ne silloin leikkimökin kanssa pakettiautolla tontille, tarkoituksena käyttää niitä johonkin tarpeelliseen.

Tehtiin ensin nuo päädyt valmiiksi ja sitten rakennelmaa pystyttämään tihkusateessa.

Ja lopputulos:

Laiturin oikealla puolella näkyy yksi juurakko, jonka mies kaivoi vedestä. Laiturin leveys on 70 cm, joten siitä voi päätellä minkä kokoinen tuo vieressä oleva karahka on. Vettynyt puu painaakin jonkin verran. Tuosta laiturin ympäriltä on myös niitetty kaislaa. Mies teki vihdoinkin saman havainnon kuin minäkin, eli löysi hiekkapohjan. (Jota edelleen peittää tuo 30-50 cm paksuinen roskakerros, huhkimisesta huolimatta.) Raskas homma itse kaivamisen lisäksi on tuon roskan, eli märkien kaislapaakkujen ym. siirtäminen rannasta kauemmaksi. Siirsin roskia kevytpeitteen avulla. Tarkoitus on niitä polttaa myöhemmin parkkipaikalla, jonne on enemmänkin matkaa. Aikaa vain oli taas liian vähän tälle työnteolle, ja tietysti välillä piti syödäkin, juoda kahvia ja hoitaa kaksivuotiasta.

Kaksivuotias oli aika ihailtavaa seuraa. Meidän raivaukselle hän huuteli kannustushuutoja: Hyvä äiti, hyvä baba, HYVÄ! Jaksatko vielä, äiti? Onko kaikki hyvin, baba? Toisena päivänä hän innostui keräämään mustikoita ja tarjosi niitä auliisti syötäväksi. Muuten hän sahaili omalla leikkisahallaan, lotrasi veden kanssa ja oli enimmäkseen tyytyväinen elämäänsä. Allaolevassa kuvassa taapero mustikkaretkellään honkien keskellä. Hän ei pelkää eikä vierasta mitään luonnonilmiöitä, vaikka onkin havainnut erilaisten asioiden olemassaolon: "Siellä on hyttysejä, mehiläisejä, kärpäsejä ja paarmoja..."

Vielä noista luonnonilmiöistä. Yksi sisilisko nähtiin rannassa heti kun mentiin. Ja kun mies heitti yöllä lahopuita nuotioon, oli yhden puun onkalossa nukkunut siili, jonka hän sai pelastettua liekeiltä. Linnut eivät enää visertäneet yhtä raivokkaasti kuin juhannuksen tienoilla. Yölläkin oli aivan hiljaista.

Päivä tontilla

Tässä kuvia eiliseltä: ranta ennen...

Ja ranta jälkeen...

Sain tuohon rantapenkereelle nyt sellaisen polun raivatuksi, että rantaa pitkin voi kävellä noin 5-10 metrin matkalta. Repiessäni suopursua ja muita varpuja ajattelin mielessäni, että on hyvä että luontoa suojellaan kaltaisiltani, touhu tuntui sen verran päättömältä. Lampea kiertää rantakaavan mukaan "arvokas yhtenäinen rakentamaton rantavyöhyke". Tämä mielessäni ajattelin, että nyt olen pilannut koko tontin ja turmellut sen kasvillisuuden ikuisiksi ajoiksi. Ja lopputulos oli se, että työn jälkeä tuskin edes huomasi. Ehkä tosin jätin muutaman sammakon kodittomaksi.

Yritin myös kohentaa uimarantaa, mutta totesin sen työn edelleen toivottomaksi. Nyt olen saanut päähäni, että pitäisi olla jokin haavi, siivilä tai vastaava, jolla voisi yrittää saada kaislamössöä pois, kun tuo pohjan sedimentti ei pysykään talikossa tai haravassa vaan leviää ympäriinsä. Mitään erityisen hienojakoista mönjä ei kuitenkaan ole, koska vesi kirkastuu verraten äkkiä. Nyt tuntuu typerältä, että en aikaisemmin tajunnut tätä. Täytyy nyt siis vielä kehitellä jotain omatekoisia ruoppausvälineitä ja kokeilla niitä.

Mies on kyllä huomattavasti käytännöllisempi kuin minä, ja se näkyy siinäkin, että hän tietää yleensä heti, mikä on tarkoituksenmukainen toimintatapa jossakin tilanteessa. Kohta on pakko myöntää, että hän oli ehkä oikeassa rannan suhteen. Ehkä ajattelee nytkin mielessään, että antaa vaimon hikoilla siellä haravoineen ja siivilöineen, kyllä se siitä kohta järkiinsä tulee. Kotona, kun selostin harvennuspuuhiani, sain vastaukseksi vain kysymyksen: no etkö tehnyt sille uimarannalle mitään?

Tuosta ruoppauksesta vielä: koneelliseen ruoppaukseen pitäisi tietenkin olla lupa. Jonkinlainen kevytruoppaus voisi ehkä olla realistinen vaihtoehto. Mitään isoa kaivuria en kyllä aio lammelle tuoda enkä tiedä olisiko se edes mahdollistakaan. Sitä paitsi koneellinen ruoppaus voisi netin mukaan sekoittaa veden puoleksi kesää. Tämähän olisi jo suoranainen ympäristörikos. Mieluummin sitten vaan laiturin päästä uimaan ja lapsille keinotekoinen hiekkaranta mudan päälle.

Tässä yläpuolella on uusi uimarannan paikka, eri paikka kun se, missä viimeksi kaivoimme pohjaa. Kumma juttu vain, koska muistin, että uponnut soutuvene olisi sijainnut tästä paikasta vasemmalle, ja nyt sitä ei näkynyt. En muistanut, että kaislikko myöskään olisi ollut näin harvaa tällä kohdalla, näyttää melkein siltä, kuin sitä olisi niitetty. Tuli mieleen, että olisiko joku huomannut että tontti on myyty, muistanut samalla hävittäneensä veneensä näillä main ja käynyt hakemassa sen pois. No, todennäköisemmin vene löytyy vielä jostain toisesta kohdasta.

Paluumatkalla yritin katsella, näkyisikö kirkonkylällä rautakauppoja. Ei osunut kohdalle, täytyy netistä katsoa tarkemmat osoitteet. Rakennusvalvonta lähtee kesälomille kolmeksi viikoksi, joten mistään rannan ruoppauksesta ei voi tänä aikana viranomaisilta kysellä.

Käärmeistä vielä

Kiitos vielä kaikille edellistä kirjoitusta kommentoineille kannustuksesta ja neuvoista! Olen todella otettu siitä asiasta, että blogilla on noin monta kiinnostunutta lukijaa, ja tiedän vielä useita muitakin! Tuo käärmeasia on hyvä ottaa huomioon, vaikka emme nyt vielä varmasti edes tiedä, onko tontilla käärmeitä. Aiomme tömistellä ja leikata varvikkoa lyhyemmäksi oleskelualueelta, niin että edes näemme mahdolliset luikertelijat. Muistan, kun lapsena leikin kaverini kanssa aina yhden palaneen talon raunioilla kotileikkiä. Aikuiset kielsivät sinne menemästä käärmeiden pelossa. Mutta ei sattunut sielläkään käärmettä kohdalle.

Tässä paineet kasvaa, kun lukijat lisääntyy, ihan positiivisessa mielessä kuitenkin. Tosiasia nyt vain on se, että emme saa mitään tontilla aikaan, kun mies on taas töissä ja esimerkiksi tällä viikolla hänellä on vaan yksi vapaapäivä. Harmittaa, mutta ajattelin, että lähden yksin käymään tontilla, mittaan vaikka leikkimökin paikkaa ja kerään risuja. Ja ehkä siivoan rannankin uimakuntoon, heh heh.

Totta puhuen hiukan tässä tuntee itsensä avuttomaksi, minä ainakaan en ymmärrä tästä rakentamishommasta kovinkaan paljon. Joten jätetään se aihe toistaiseksi kunnes on jotain asiallista kerrottavaa. Muuten jos joku haluaa viettää päivän raittiissa ilmassa, mukaan voi lähteä milloin vain. En viitsi ketään oikein erityisesti pyytää, koska tiedän, että vaikka halua riittäisi, niin kaikilla on yleensä kesät täynnä toimintaa muutenkin, on omat mökit ja omat puuhat.

Laitan tähän vielä kuvan grillistämme.

Rannan kunnostus

 

Kas tässä tuleva biitsimme nykytilassaan. Olemme olleet kotona pari päivää ja olen pikaisesti googlettanut aiheen rannan kunnostus sekä keskustellut asiasta tuttujen kanssa. Olen huomannut, että emme olekaan yksin tämän ongelman kanssa, vaan monilla muilla tuntuu olevan jopa epätoivoisempiakin tilanteita. Toki olen itsekin lapsuudesta saakka uinut monenmoisilla uimapaikoilla. On ollut mutavettä ja mutapohjia, jalkoihin takertuneita lumpeenlonkeroita, limaisia kivikoita ja niin edelleen. Silti lätäköissä on pulikoitu kavereiden kanssa tuntikausia. 

Lumpeen kauneutta ylistetään monessakin paikassa, mutta täytyy myöntää, että itse en ollut mitenkään ilahtunut huomatessani lumpeet lammella. Se yhdistyy mielessäni juuri noihin humuspitoisiin mutalikkoihin.

Kuvastakin näkyy, että rannassa oleva kaislikko ei ole isoa, ainakaan vielä. Näin ollen itse kaislikon niitto ei ole suurin vaiva, vaan pohjassa olevan kuolleen kaislikon ja juuripaakkujen kaivaminen. Kaiken huipuksi huomasimme viimeksi, että rantaamme on uponnut lasikuituinen soutuvene, joka on puoliksi mudan alla. Vene on muutaman metrin päässä rannasta, joten sen ylös saamisessa pitää mennä vyötäröä myöten veteen. En vielä ole saanut miestä innostumaan veneen nostosta tai rannan siivouksesta muutenkaan, paitsi jollain kauhakuormaajalla. Minun mielestäni viikate, kahluusaappaat, talikko ja lapio riittävät toistaiseksi.

Ehkä lammessa on kalaa, kun joku on siellä veneillyt. Vastarannalla on myös kumollaan oleva soutuvene, joten jonkinlaista virkistyskäyttöä lammella siis on ollut jo ennen meitä. Harmillista kuitenkin, että kun lammella on 1,4 kilometriä rantaviivaa, vene on uponnut meidän 75 metrin rantaviivallemme.  

Kotona vasta tuli puhetta, että mies olisi tehnyt jonkinlaisia havaintoja käärmeistä. Ei ollut nähnyt mitään, mutta kuullut. En tästä kauhistunut, mutta tajusin nyt selkeämmin, että rannassa kukoistavasta suopursukosta ja muusta varvikosta on päästävä eroon. Ensin ajattelin, että teemme vain polut ja raivaamme kasvillisuutta mahdollisimman vähän, ennen kuin tiedämme, mille kohdin haluamme mitäkin toimintoja perustaa. Mutta alustava uimarannan paikka alkanee olla selvillä, joten siltä kohdalta pitää rantaa ruveta siivoamaan myös maalta. Sisiliskon minäkin näin, mies oli nähnyt niitä neljä. Tavallaan olen surullinen siitä, että tulemme hävittämään palasen koskematonta luontoa, mutta onneksi luontoa riittää myös meidän tonttimme ulkopuolella. 

Omalla lammella

Terveiset vihdoinkin omalta lammelta, jossa vietettiin maanantain ja tiistain välinen yö. Juhannuksen sää kun oli vaihteleva, niin viihdyttiin mökkivieraina kolme yötä. Maanantaiaamuna lähdettiin kohti omaa plantaasia. Matkalla löydettiin halpahalli josta mukaan tarttui kahvipannu, kevytpeitteitä pari, pyykkinarua, kirves ja hiekkaleluja lapselle.

Perillä ensimmäisenä iltana emme ehtineet paljon muuta kuin tutkia hiukan rantaa ja leiriytyä. Tässä oli mielestäni aivan tarpeeksi tekemistä. Illan rauhaa häiritsivät jonkin verran hyttyset. Mies kiusaantui niihin, kun pystytimme telttaa ja häippäisi lapsen kanssa parkkipaikalle, joka tuntuu olevan melko hyttysvapaa alue. Sain teltan pystyyn ja menin katsomaan, miten perhe viihtyi. Mies oli sytyttänyt nuotion pysäköintipaikalle ja lapsi leikki tyytyväisenä leluillaan. Seuraavana aamuna ja iltapäivänä ei hyttysistä onneksi juuri ollut riesaa. Grillipaikan savu niitä myös karkotti.

Telttapaikan valinta ei siinä hyttysiä huitoessa oikein onnistunut. Pohja oli epätasainen ja joku oksakin oli jäänyt teltan alle. Me aikuiset vietimme erittäin epämukavan yön. Lapsi sen sijaan nukkui 11,5 tuntia, nukahti yhdeksältä ja heräsi puoli yhdeksältä seuraavana aamuna, kuten mekin. Linnut visersivät melkein koko yön.

Ensimmäisenä iltana grillattiin makkaraa, toisena päivänä syötiin lounaaksi keitettyjä perunoita ja kananmunia. Lisukkeena oli suolakurkkuja, leipää ja juustoa. Ruokailu onnistui grillillä aivan loistavasti.

Ranta antoi miettimisen aihetta. Mies tuli ensimmäisenä iltana siihen tulokseen, että mitään hiekkaa tai soraa ei mudan alta löydy ja että käsipelillä ei rantaa siistiksi saa. Minä olin eri mieltä. Mielestäni harava tavoitti jotakin kovaa ja rahisevaa. Mutta totta on, että hirveästi pohjassa on irtoroskaa ja isoja puunrunkojakin. Ehkä siis loppujen lopuksi tarvitsemme sinne jonkin koneen rantaa kaivamaan. Täytyy ottaa tästäkin asiasta selvää, miten rantoja kunnostetaan. Vielä olen sitä mieltä, että kun muutaman päivän teemme työtä, saamme rantaan raivatuksi edes jonkinlaisen uimapaikan. Kun pohjaa sohii, vesi tietysti sotkeentuu, mutta onneksi muutaman tunnin kuluttua se on kirkasta jälleen. Vedenrajassa kasvaa jonkin verran heinää ja on pientä puustoa, kun ylempänä sen sijaan on avara mäntymetsä. Pöpelikön karsiminen avarsi näköalaa. Vesuri tarvitaankin seuraavaksi, ja risut saavat vielä enemmän kyytiä.

Hiukan mielialaa laski se, että lampi taitaa olla aika matala, ainakin toisesta päästään, johon on ilmaantunut jonkin verran kaislikkoa ja lumpeitakin. Meidän kohdalta näköala on kuitenkin avoin ja kaislikkoa on vähän, vain muutaman metrin säteellä rannasta.

Valmistelujen vaikeus

Olemme eilen kotiutuneet Kanarialta ja tämä päivä on kulunut pyykkiä pestessä sekä rautakauppoja kolutessa. Täytyy kyllä sanoa, että tulevan mökinrakentajan elämä ei ole helppoa näin alussakaan, joskin vaikeammaksi se varmasti vain muuttuu. Ei meillä oikein ole vielä selvää kuvaa siitä, mitä tarvitsisimme tontille.  Uskon, että tarpeet kehkeytyvät pikkuhiljaa, kun ihmettelemme asioita paikan päällä.

Sen huomasimme tänään, että isoissa rautakaupoissa ei näy myyjiä missään, edes sen vertaa, että avaisivat oven, josta pääsisi autiolle pihalle puutavaraa ja tiiliä ihmettelemään. Sitten kun pääsee ulos, ei taas pääse sisään paitsi kelloa soittamalla ja odottelemalla. Ehkäpä rautakauppaostokset hoituvat paremmin mökkipaikkakunnalla. Puuduttavan kauppakierroksen lopputulos on se, että meillä on kaikenlaista pientä sälää takakontissa, mutta luultavasti kaikkein tärkeimmät asiat puuttuvat, eli saha ja kirves. Muutama käsisaha meillä piti olla omasta takaa, mutta niitä ei löytynytkään vintistä.

Sekin tässä ihmetyttää, miten kaksivuotiaamme kanssa telttailemme, kun emme ole mitään retkeilyn harrastajia muutenkaan. En tiedä nukkuneeni koskaan teltassa eikä mies taatusti ole ikänään pystyttänyt telttaa. Tänään ostettiin pari uutta makuupussia ja kaivettiin joskus muinoin kirpputorilta ostettu piknik-reppu esille. Grillinrakennustarpeet meillä nyt lienee on suunnilleen kasassa eli ritilä ja muutama tiili. Sääkään ei oikein telttailua suosi, onneksi suunnitelmissa ei ollut mennä juhannuksen viettoon tontille, vaan Päijänteen saarelle lämpimään mökkiin.

Ai niin, reklamoin jo ennen matkalle lähtöä tuosta pehmeästä mökkitiestä myyjälle, ja sain pikapikaa todella kohteliaan vastauksen, että paikallinen traktoriyrittäjä hoitaa tien kuntoon mahdollisimman nopeasti. Tämä oli hyvä uutinen.

Pikavisiitti tontille

Pidän meitä aika toimeliaina tontinomistajina, sillä edellämainittu leikkimökki on nyt osina viety tontille. Kävi ilmi, että taloyhtiön väki oli enemmän kuin innokas pääsemään leikkimökistä eroon. Olimme ajatelleet purkaa mökin vasta juhannuksen alla, mutta nyt päätimme kuitenkin käyttää miehen tämän viikon vapaapäivän mökkiprojektiin. Varasin pakettiauton, hommasin lapsenvahdin (eli äitini) ja miehen kaverit tulivat tiistai-iltana purkamaan mökkiä. Keskiviikkoaamuna lastasimme pakun täyteen erilaista tavaraa. Oli siinä joitakin terassi/laituritarvikkeitakin, joita oli varastossa odottamassa sopivaa hetkeä. Joka tapauksessa paku tuli ääriään myöten täyteen. Matkaan pääsimme vasta 12 jälkeen, kun miehellä oli ollut aamulla muutakin menoa ja veimme vielä ennen lähtöä lapsen mummin luokse.

Päätimme kokeilla uutta ajoreittiä, jonka piti olla lyhyempi kuin muuten käyttämämme. Emme mieltyneet tähän Kouvolan kautta kulkevaan reittiin. Miehen navigaattori ja meikäläisen tiekartasto eivät olleet aivan synkroniassa keskenään, mikä johti siihen, että mies sulki navigaattorin melko aikaisessa vaiheessa.

Tunnelma kuitenkin kohosi, mitä lähemmäksi tonttia pääsimme. Kesäkauppa, monet järvet ja lammet matkan varrella. Lähellä tonttia kalliot ja metsäiset kankaat. Lammellamme oleva kallio näytti sekin hienommalta kuin muistin.

Määränpäässä kohtasimme etukäteen olettamani ongelman. Oma mökkitiemme oli yhtä pehmeä kuin ennenkin. Kaupantekotilaisuudessa myyjä oli sanonut meille olevansa yhteydessä tientekijään, että ottaisi vähän ylimääräistä hiekkaa pois, että tietä voisi käyttää jo nyt, ennen kuin pohja ajan kanssa kovettuu. En olettanutkaan, että mitään olisi vielä tapahtunut, kun keskustelusta oli vain kaksi päivää. Hiukan hankalammaksi homma kuitenkin meni, kun Hiace, useista yrityksistä huolimatta, jämähti hiekkaan eikä auttanut muu kuin alkaa purkaa kuormaa parinsadan metrin päässä omasta tontista.

Kyllä siinä hiki virtasi, kun helteessä kahdestaan kannoimme lautoja ja muita puuhässäköitä tontille. Upottava hiekkatie haittasi kantamistakin, kun käveleminenkin oli siinä raskaampaa kuin kovalla alustalla. Onneksi miehellä on hyvät kantotekniikat: olkapäällä kulki melkoinen lasti puutavaraa yhdellä kertaa. Minä yritin korvata puuttuvan voiman vikkelillä jaloilla, mutta kyllä vauhti alkoi hiipua iltapäivän edetessä.

Kun lopulta saimme kuorman purettua, piti vielä auto saada liikkeelle, mikä onnistuikin lopulta. Tässä vaiheessa oli takki melko tyhjä, kun kello oli jo kuusi eikä oltu syötykään muuta kuin pari korvapuustia koko päivänä. Onneksi oli sentään juotavaa tarpeeksi, tai melkein tarpeeksi. Syötiin yhdet kolmioleivät ja juotiin kaikki juomat mitä mukana oli.

Olin päättänyt käydä testaamassa oman lampemme uimamahdollisuudet. Rohkeasti siis veteen. Jalat upposivat johonkin mönjään, joka lähinnä kai koostui mädäntyneestä kaislasta ja muusta eloperäisestä jätteestä. Yäk. Jalkani tavoitti jotakin kovaa, ilahduin, että siinä on kivi, mutta se olikin kai veteen kaatunut puu, jonka toinen pää oli rantapenkereessä. Mies sanoi tunteneensa jalkojen alla liikettä, kun seisoin puun päällä. Tulin siis melko äkkiä vedestä pois. Muuten vesi oli puhdasta, kuten arvelinkin. Pohjasta nousi irtoroskaa, joka samensi veden. Paluumatkalla totesimme kumpikin, että asialistalla numero ykkönen on ehdottomasti rannan tai vähintäänkin uimapaikan siivous.

Istuimme vielä männikössä hetken hengähtämässä. Ja koimme toisen epämiellyttävän yllätyksen, nimittäin hyttysiä hyrräsi ympärillä melkoisesti. Ne eivät olleet mitenkään erityisen vihaisia, sillä en saanut kutiavia paukamia enkä edes kuullut ininää. Silti asialle täytyy yrittää tehdä jotain, mikäli mahdollista.

Kuitenkin onnittelin jälleen itseämme, kun katselin lammen maisemaa ja tonttimme hongikkoa. Mielestäni onnistuimme löytämään aivan uskomattoman hienon paikan. Toinen asia, josta olen hirveän tyytyväinen, on se, että meillä on nyt jotain yhteistä puuhaa kesälomalle, ja miehellä jotain kiinnostavaa vapaa-ajan tekemistä, johon kaveritkin voi ottaa mukaan.

Kaupat on tehty

Tässä tämä nyt on:  

Kuva ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta kyllä siitä jonkinlaisen käsityksen saa. Nyt tontti on virallisesti meidän ja kiinteistöfirman sivuille oli jo ilmestynyt sana "myyty". Välittäjä sanoi kaupantekotilaisuudessa, että samaan aikaan myyntiin tulleista tonteista oli jo useita myyty tai varattu. Nämä kymmenisen tonttia tulivat myyntiin vasta reilu pari viikkoa sitten. 

Jutustelimme myös naapuritontin siirtolohkareesta, jota välittäjä luonnehti "rintamamiestalon kokoiseksi" ja arveli sen muodostavan hyvän meluesteen välillemme, jos tontin mahdollinen tuleva omistaja päättäisi sijoittaa mökkinsä sen toiselle puolelle.

Olimme melko polleita maanomistajia poistuessamme kaupantekotilaisuudesta. Mies tuumasi, että nyt on vaimo tehnyt oman osuutensa (ilmeisesti tarkoittaen tätä sopivan tontin etsiskelyä ja asioiden järjestelyä), nyt on hänen vuoronsa, kun alkaa rakentaminen ynnä muut puuhat. Katsotaan nyt milloin päästään edes alkuun. Miehellä on nyt vain yksi vapaapäivä ennen kesäkuun puoliväliä, jolloin lähdemme viikon lomamatkalle. Sitten onkin jo juhannus ja sitä on perinteiseen tapaan vietetty sukulaisten kanssa. Yritämme varmaan kuitenkin saada taloyhtiön leikkimökin roudattua juhannusta ennen tontille.

Jostain pitäisi löytää työkalukirpputori, mistä saisi halvalla jotain tarpeellisia tavaroita, mitä ne sitten lienevätkään.

Mökkitonttia etsimässä

Tänään on varmasti hyvä päivä aloittaa tämä blogi, sillä ylihuomenna tehdään kaupat mökkitontista. Tänään on muutenkin hyvä päivä, sillä kesälomani alkoi tänään.

Sopiva tontti löytyi lopultakin helposti, mutta ei kuitenkaan liian helposti tai nopeasti. Käytimme sen verran aikaa etsiskelyyn kuin mitä käytettävissä oli. Viime kesänä kävimme kaksi kertaa Savonlinnassa eräitä saaritontteja katsomassa. Totesimme ajomatkan pääkaupunkiseudulta liian pitkäksi. Se, että tontit olivat saaressa, ei sinänsä haitannut niinkään paljon ainakaan etukäteen ajateltuna.

Päätimme kuitenkin suunnata mielenkiintomme hiukan lähemmäksi, eli noin parin tunnin ajomatkan päähän. Tänä keväänä kolme reissua Etelä-Savoon riitti. Ensin kävimme miehen kanssa kerran katsastamassa jo viime kesän lopulla myyntiin tulleita tontteja, joista ei kuitenkaan enää mitään kovin häävejä ollut jäljellä. Tämä reissu tehtiin heti pääsiäisen jälkeen. Juutuimme kesärenkailla mökkitielle lumihankeen. Mies työnsi hikipäässä ja meikäläinen suditteli minkä kerkesi, ja lopulta, sentti sentiltä, mies sai lykittyä auton kuivalle maalle.

Löysimme yhden kohtalaisen tontin, mutta kun soittelin arkipäivinä kiinteistönvälittäjälle, kävi ilmi, että tontilla oli käynyt joku toinenkin. Välittäjä antoi ymmärtää, että nopeat syövät hitaat. Olisimme siis voineet ruveta kilpailemaan tontista, jos olisimme heti samana päivänä sännänneet pankkiin. En rohjennut ryhtyä tähän. Tontti ei myöskään tuntunut täysin täysosumalta. Naapureita oli liikaa ja ilmansuuntakin oli enemmän itään kuin etelään.

Odottelimme lumien sulamista. Miehellä oli kaikki viikonloput töitä. Totesin tonttikaupan alkavan kuumeta, kun uusia tontteja 200 kilometrin säteellä pääkaupunkiseudulta pukkasi myyntiin. Sovin äitini kanssa lapsenvahtivuorosta ja huristelin itsekseni Etelä-Savoon.

Minulla oli hyvät ajo-ohjeet, mutta kuitenkin käännyin pikkuteillä liian aikaisin ja kävin tutkimassa väärän lammen rantaa. Hortoillessani metsikössä vailla mitään käsitystä siitä missä olen, tuli jotenkin orpo olo. Tajusin jossain vaiheessa olevani väärässä paikassa. Ajelin eteenpäin ja löysinkin kiinteistöfirman kyltit, joita seuraamalla pääsin helposti oikeaan paikkaan. Ilmeni uusi ongelma. Tonttien takarajalle tehty uusi tie oli niin uusi ja pehmeä, että olin vähällä juuttua siihen. Onneksi tajusin asian ajoissa enkä yrittänyt pidemmälle. Pysäköin auton kauemmaksi ja käppäilin tonteille.

Alle kilometrin pituisen lammen rannalla oli myytävänä kaksi tonttia. Hiljaisuuden keskellä, videokamera kädessä hiivin tontteja kohti. Ensimmäisellä tontilla kohosi hirvittävän iso siirtolohkare. Maasto oli kuivaa mäntykangasta. Tutkin tarkemmin toista tonttia. Maisema oli idyllinen ja tontti näytti hyvältä. Menin rantaan. Vesi oli kirkasta, mutta en halunnut tutkia pohjaa tarkemmin, koska olin yksin. Tontin vasemmalla puolella oli pieni pystysuora kallio. Ehkä ajattelin jo silloin, että tämä voisi olla meidän tonttimme. Huonoilta puolilta tuntuivat paikan syrjäisyys sekä tien pehmeys. Meillä on ollut ajatuksena, että voisimme mökkeillä talvellakin. Mökki oli noin 5 kilometrin päässä "päätiestä" ja loppu tieosuus oli aika kapeaa ja mäkistä, tuntui aika utopistiselle ajatukselle, että tontille pääsisi talvisaikaan. Myös ranta ja vedenlaatu jäi mietityttämään, kun en rohjennut yksinäni pulahtaa lampeen.

Minulla oli muitakin kohteita tällä matkallani. Seuraavaksi menin eräälle pohjoistontille, jota mainostettiin valoisaksi. Valoa tontille tulikin, ilta-aurinkoakin. Mutta kaikenlaisia pörriäisiä hyrräsi ympärilläni. Naapureita oli myös vastapäätä sekä toisella reunalla, joskaan ei aivan tontin rajalla. Hyvää oli kunnollinen tie perille saakka. Mutta hyttyset. Hyi saakeli. Huristelin kiireesti seuraavaan kohteeseen.

Kaksi tonttia lounaaseen. Myöhäisen iltapäivän aurinko lämmitti ihanasti. Käki kukkui ja kalat polskivat lammessa. Ilmansuunta plussaa, mutta itse tontit vain eivät olleet kovin häävejä. Melko jyrkkää rinnettä ja nuorta kasvillisuutta, eli pöpelikköä, jonka alta en saanut mitään käsitystä maaperästä tai maastosta, kun en ole mikään asiantuntija.

En halunnut vieläkään luovuttaa. Päätin vielä mennä samaan paikkaan, jossa miehen kanssa käytiin pääsiäisen jälkeen. Vaikka silloin olimme sitä mieltä, että siellä ei ole mitään meitä kiinnostavaa, niin halusin kuitenkin varmistua asiasta.Ja varmistuinkin. Kuusikkoinen märkä sammalikko ei näyttänyt eikä tuntunut sen paremmalta ilta-auringossa kuin aamuauringossakaan.

Hyvä matka, ja antoi varmuuden siitä, mitä olemme etsimässä. Eteläsuuntaista kuivaa mäntyvaltaista tonttia veden ääreltä. Isojen järvien rantaan ei budjetti riitä, eikä kalliorantoihin.Pienen lapsen kanssa liikuttaessa mukavuutta lisää kohtuullinen ajomatka. Suunnitelmissa on ollut myös rakentaa vähitellen: ensin saunamökki ja muita piharakennuksia, sitten jossakin vaiheessa varsinainen asuinmökki. Ensimmäinen tontti tuntui sopivan tälläiseenkin suunnitelmaan mahdollisimman hyvin, tilaa olisi useammalle rakennukselle. Soitin välittäjälle, pieni miinus tuli mahdollisen sähköliittymän hinnasta: paikka on niin syrjäinen, että sähköliittymä maksaisi pitkälti toistakymmentätuhatta. Kerroin tästä miehelle, ja ensimmäinen kommentti oli, että eihän me nyt mitään sähköjä tarvita, tai otetaan aurinkosähkö. Joten tästäkään asiasta ei tullut kynnyskysymystä.

Mies tuntui uskovan, että olen löytänyt hyvän tontin. Lähdettiin eräänä arki-iltana yhdessä katsomaan tonttia. Mies alkoi heti suunnitella rannan putsaamista ja muuta siivousta. Näin ollen lähetin heti samana iltana välittäjälle viestin, että otamme tontin.

Kaupat tehdään siis maanantaina.

Olemme hankkineet Budget Sportista 40 euron perheteltan. Prismasta olemme hankkineet Fiskarsin pistolapion ja työhanskat. Mahdollisesti ensimmäinen rakennuksemme tulee olemaan leikkimökki, jonka taloyhtiömme oli viemässä kaatopaikalle. Olemme neuvotelleet asiasta, että voisimme viedä leikkimökin tontillemme. Teemme siitä vaikka työkaluvajan.