Edellisen merkinnän otsikko "kesäkauden päätökseksi" osoittautui turhan dramaattiseksi. Olisiko kirjoitushetkellä kirvellyt mieltä postiluukusta tipahtanut 6000 euron pystytyslasku vai pelkkä väsymyskö aiheutti reaktion, että mökki on pantava talvikuntoon mitä pikimmin ja unohdettava rakennusjutut ainakin puoleksi vuodeksi.
Vietimme kolme viikkoa miehen sukulaisten luona Egyptissä, ja reissusta palattua taas ensimmäisenä vapaana viikonloppuna tontille. Sain tahtoni läpi ja ostin valopetroolilämmittimen. Huolestutti, miten lapset tarkenevat, kun kylminä kesäpäivinäkin tuuli puhalteli luihin ja ytimiin. Päätimme vielä nukkua mökissä, tai sanotaanko kehikon sisäpuolella, ja arvelin lämmittimellä olevan käyttöä.
Toteutimme aikeemme. Saunan lattialle, tai siis hiekkapohjalle, styroksilevyjä alustaksi, sokkelin tuuletusaukot umpeen. Lämmittimen viritimme pesuhuoneen puolelle, sieltä se hohkasi lämpöään saunaankin. Olin niin varovainen lämmittimen suhteen, että vaadin sen sammutettavaksi illalla. Seurauksena, että heräsimme kolmen aikoihin kiukkuisina ja kylmissämme, lämmitin käynnistettiin uudelleen ja nukuimme joten kuten aamuun asti.
Reissu vei taas mehut, ja vannoin itselleni, että en enää lähde lasten kanssa tontille värjöttelemään, tänä syksynä siis. Tämän yöpymisreissun tulos oli kuitenkin hyvä, mies aloitti isäni kanssa lattian teon, saaden melkein kaikki kannattimet paikoilleen ja aloittaen jo villojen laiton. Uuden reissun paikka siis, kun lattia on kutkuttavasti kesken. Kolmevuotias päiväkotiin ja vauvan kanssa liikenteeseen päiväseltään.
Olimme varustautuneet lattian tekoon isäni opastuksella, mukana monta laatikkoa nauloja, taltta ja turslaaki. Nuori mies helsinkiläisessä rautakaupassa ei turslaakia, vai pitäisikö sanoa turslaagi, tuntenut, mutta selityksen perusteella möi meille kapineen, joka asetetaan naulan ja vasaran väliin, kun naulataan lattialautoja, ettei vasaralla nuijita lautaa pilalle.
Turslaakia ei kuitenkaan tarvittu, kun olimme pyytäneet myös rakennusmiehen paikalle suunnittelemaan loppusyksyn töitä, ja päädyimme neuvottelun jälkeen tekemään lattiaa ruuveilla ja ruuvinvääntimellä (?), joten isäukko pääsi vähemmällä tällä kertaa ja lattia valmistui ehkä nopeammin, kuin nauloja naputellen.
Päivän tulos:
Kyseessä on siis rossipohja, jonka koostumus on seuraava. Alimmaisena pääkannattimet (tai kannatin). Tämä on pitkä palkki joka kulkee lattian poikki, samansuuntaisesti kuin kuvassa näkyvät laudat. Pääkannattimeen nähden poikkipuolin sijoittuvat reunakannattimet (sanotaanko näitä myös lattiavasoiksi?). Reunakannattimien alareunoihin naulattiin tuulensuojalevyjen kannatinlaudat, joiden päälle asetettiin ensin kovempi eristelevy, jonka päällä pehmeä villa. Sitten niitattiin kiinni tuo sininen muovi ja sen päälle ruuvataan laudoitus. Lattian teko ehkä onnistuu tee se itse -mieheltä, joka on ennen nähnyt miten lattiaa tehdään. Muuten on hyvä olla ammattimies neuvomassa ja mukana tekemässä. Mikäli nyt tarkkailijan roolista oikein tulkitsin tilannetta, tuntui kahden miehen yhteistyö sujuvan hyvin lautojen kiristelyssä ja ruuvailussa, toinen kökötti laudan toisessa päässä ja toinen toisessa.
Olen todella tyytyväinen tähänastiseen, vaikka eilinen oli raskas päivä, ja kotona odotti rakennusmiehen lasku, joka alkoi kakkosella, ei sentään kolmosella. Ensi viikonlopun työsuunnitelma: yläpohja.
Lattian teko viritti allekirjoittaneessa innostuksen, että saunomaan on päästävä ennen joulua. Postiluukusta tipahtanut lasku palautti maan pinnalle. Saunomisen voi ehkä vielä unohtaa, mutta pääsisimmeköhän edes asiallisesti yöpymään tuossa upouudessa tuvassa? Lattia pitää joka tapauksessa lakata. Ostin jo rautakauppiaan suosittelemaa Unica Superia. Pakkasilla ei voi lakata, joten toivottavasti miehet pääsevät jo ensi viikonloppuna lakkaamaan lattian. Vielä on syksyä jäljellä.
