Takka-asia edistyy

Sekalaisia kuvia viikonlopulta.

 Ylläolevassa kuvassa saunan lattian tekoa.

On ollut taas hiukan raskasta, kun on pohdittu, mitä vielä syksyn mittaan rakennetaan ja pääseekö talvi yllättämään. Muurari oli sitä mieltä että viikonloppuna voisi vetää antiikkilaastia tuvan seinään ja asentaa takkaakin. Varasin vuokramökin lähistöltä, ja suhteellisen toiveikkaina taas varustauduimme viikonlopun viettoon.

Menomatkalla kurvasimme rautakauppaan ja lastasimme auton takakonttiin noin puolet 600 kg:n painoisesta takkaelementtipaketista. Kyseessä on S-ryhmän myymä Reg-takka, entiseltä nimeltään S-takka. Tämä tapahtui siis lauantaina. Herätys koko perheellä oli kello kuusi, että ehdittiin rautakauppaan kahdeksaksi, ja kymmeneksi tontille odottelemaan muuraria ja rakennusmiestä. Muurari ei sitten tullutkaan, mutta rakennustyöt edistyivät.

Jouduin heti ensimmäisenä lähtemään rautakauppaan täydentäville ostoksille. Osa putken pätkistä oli unohtunut, samoin joku kolmen sentin levyinen puurima, jota tarvittiin ikkunoiden tai ovien pieliin. Tätä ei tietenkään ollut ensimmäisessä rautakaupassa, puutarvikeliikkeestä löytyi lopulta.

Iltapäivällä menin lasten kanssa vuokramökille, lämmitin siellä kaikessa rauhassa saunaa ja olin melko tyytyväinen olotilaamme.

Sunnuntaina mies lähti taas aamulla rakennustöihin, ja minä ajelin reilun sadan kilometrin päähän hakemaan loput takkapaketista. Lasten kanssa heitettyyn keikkaan kului ruokaostoksineen nelisen tuntia. Illalla saunottiin ja syötiin hyvin.

Itse rakennustöistä: Miehet viimeistelivät ikkunoiden ja ovien pieliä, ja vihdoinkin myös saunan ja pesuhuoneen lattia-asia eteni. Putket ja lattiakaivot ovat paikoillaan, samoin eristeet ja vanerilevyt. Tähän päälle pitäisi tehdä pieni betonivalu, mutta on hiukan auki, kuka sen tekee. Betonin päälle tulisi laatat. Lisäksi puuttuu vielä tuvan ja pesuhuoneen välinen seinä, joka pitää rakennella jostain laudasta. Olen harmissani siitä, ettei väliseinä ole hirrestä.

Jos takan asennus onnistuu ensi viikonloppuna, voisimme siivota tuvan puolen ja ehkä lopultakin lakata lattian.

Saunan eristeisiin oli jo mennyt joku lintu tai vastaava, eristepurua oli levällään pitkin, ja piipitystä kuului. Myös hiirenjätöksiä löytyi. Nyt lattiat ovat umpinaiset ja mies laittoi myös verkot sokkelin aukkoihin, joten enää ei mökin alle pitäisi päästä elukoita.
 

Eteenpäin menoa

Menimme tontille sunnuntaiaamuna epätietoisina ja epävarmoina siitä, mitä tulee tapahtumaan ja mitä edes haluamme siellä tapahtuvan. Mökin ympäristön sekasortoisuus ja jyrkkyys on painanut mieltäni monta viikkoa, kuten myös käsitys siitä, että tehdäänpä siellä mitä tahansa laittoa, kaikki maksaa, varsinkin maa-aineksen tuominen ulkopuolelta.

Mieltä masensi myös se, että suunniteltu saunan ja pesuhuoneen lattioiden teko peruuntui sunnuntailta, joten odotukset eivät olleet korkealla.

Mutta kuinka ollakaan, kun uskomattoman ammattitaitoinen kaivinkoneurakoitsijamme tarttui puikkoihin, niin parin tunnin kuluttua meillä oli hienot kiviportaat ja tasainen parkkipaikka, jossa mahtuu kääntämään auton. Pankaa merkille nuo kaksi isointa rappua, siinä on vain yksi iso kivi jossa sattuu olemaan tuollainen askelma. Ylempänä on pienempi litteä kivi ja alimmaisena askelmana pari pientä kiveä. Porraskivet oli kaivettu viime syksynä tonttitien paikalta, ja nyt ne osuivat silmään, kun suunnittelimme rappusen tekoa. Kahden portaan kivi on julmetun iso mutta kaivinkone sai sen juuri ja juuri kauhaansa ja siirrettyä paikoilleen. Vatupassin kanssa mallattiin, että kivi on suorassa.

Saimme melkoisen piristysruiskeen. Luonnonkivimenetelmällä jatketaan myös mökin etuosassa, ensi vuonna, se näyttää toimivan.

Lattiaa ei ole edelleenkään käsitelty. Olen kohta jo epätoivoinen sen kanssa, kun useasta suusta on todettu, että laudat ovat varmasti jo imeneet kosteutta ja että olosuhteet eivät ole ollenkaan otolliset lakkaukselle, kun ulkona ja sisällä on kosteaa ja kylmää. Suunnitelmia on kuitenkin vielä. Lähiviikkoina jatketaan.

Lokakuu

Olen viikon pari miettinyt, voitaisiinko ensi viikonloppuna yöpyä tuvassa lämmittimen voimin. Mutta taitaa jäädä haaveeksi, lasten kanssa kun ollaan. Vielä sitä itse pilkkopimeässä tuvassa haparoisi, mutta vauvan ja kolmivuotiaan kanssa, ehkä ei tällä kertaa. Änkeydymme taas sukulaisten luokse yöksi ja sunnuntaina yritetään olla ajoissa paikalla maansiirtotöitä ihmettelemässä.

Isäni kommentti savupiipun pellityksistä: "Kallis kapine." Lasku tuli viime viikolla, 545 euroa. Että oikeassa oli.


Talviseisahdus saisi jo tulla. Väsymys painaa taas, ei jaksaisi enää suunnitella eikä tehdä yhtään mitään. Ehkä ensi viikolla on taas mieli virkeämpi, kun itsekin näen, miltä mökki näyttää yläpohjan ja valmiin lattian kera.

Viimeisiä laittoja

Viime viikonloppuna miehet pääsivät jo yläpohjan kimppuun, ja mies kavereineen nukkuikin mökissä. Pesuhuoneen ja tuvan välinen seinä puuttuu vielä, mutta mies oli tukkinut reiän eristepaketeilla, näin ollen tuvan puolella oli ollut jo sangen miellyttävää nukkua, ja lämmitys hoituu toistaiseksi valopetroolikaminalla.

Maisemointityöt hiukan rassaavat. Ei osaa päättää, pitäisikö mökin ympärille tuoda lisämaata vai ei, ja oikeastaan ei olisi rahaakaan mihinkään maansiirtoon enää. Nyt on kuitenkin sovittu, että kaivinkone tulee vielä kerran tänä syksynä tasoittamaan parkkipaikkaa ja siirtelemään maata. Enimmät työt jäänevät kuitenkin ensi keväälle.

Yläpohja pitäisi saada valmiiksi, saunan ja pesuhuoneen puolelta se oli jäänyt kesken. Ja lattiaa ei ole vielä lakattu.

Roskat on viety pois ja rakennustarvikkeet alkavat olla jo aika vähissä. Rautakaupasta tullut viimeisin lasku oli vain sadan euron pintaan. Rakennussesonki alkaa siis kaikesta huolimatta lähestyä loppuaan, vaikka sitä ei haluaisikaan hyväksyä.