Joulukuu

Mökissä on väliseinä. Laipio on valmis. Takka on viimeistelyä vaille valmis. Talvi on tullut. On aikaa parisuhteelle ja perheelle, kun viikonloput ovat jälleen vapaat, tai ainakin osittain vapaat. On myös aikaa miettiä, tulikohan haukattua liian iso kakku. Toivomme tietysti, että ei.

Tällä hetkellä on vaikea luoda mielikuvaa ensimmäisistä löylyistä omassa saunassa, mikä ajatus voisi hiukan piristää ja tuoda sellaista toivoa, että jonakin päivänä vielä sanomme tyytyväisinä toisillemme, että kaikesta selvittiin.

Marraskuu...

Mies vietti isänpäivän seudun mökkitontilla, yöpyen kaverinsa kanssa edellä mainitussa vuokramökissä. Muurari oli valmistellut takan asennusta ja vetänyt antiikkilaastin tuvan seinään. Nyt takka on viimeistelyä vaille valmis. Mitään hurraa-huutoja ei tilanne juuri meissä enää kirvoita. Kaamoksen keskellä yritämme vain selvitä päivästä toiseen. Yritin suostutella miestä jättämään koko mökinrakennuksen tältä syksyltä. Mutta mies ei halua luovuttaa. Huomenna taas aamupimeässä auton nokka kohti Savoa, seitsemältä kuulemma, ja laipion viimeistelyyn ja väliseinän tekoon sunnuntaiksi.

Väliseinä tulee varmaan hirsipaneelista, joka kuului mökkitoimitukseen, eikä laudasta, kuten virheellisesti kirjoitin.

Jos lämmintä riittäisi, voisi saunan ja pesuhuoneen lattian valu ehkä vielä olla mahdollinen. Joskaan en tiedä, onko sen suunnittelu enää tässä vaiheessa syksyä mitenkään järkevää. Säätiedotusten kanssa eletään päivä kerrallaan. Onneksi meidän yhteistyökumppanit, eli rakennusmies ja muurari, ovat todella joustavaa sakkia, joten ratkaisuja voidaan tehdä nopeallakin aikataululla.

Takka-asia edistyy

Sekalaisia kuvia viikonlopulta.

 Ylläolevassa kuvassa saunan lattian tekoa.

On ollut taas hiukan raskasta, kun on pohdittu, mitä vielä syksyn mittaan rakennetaan ja pääseekö talvi yllättämään. Muurari oli sitä mieltä että viikonloppuna voisi vetää antiikkilaastia tuvan seinään ja asentaa takkaakin. Varasin vuokramökin lähistöltä, ja suhteellisen toiveikkaina taas varustauduimme viikonlopun viettoon.

Menomatkalla kurvasimme rautakauppaan ja lastasimme auton takakonttiin noin puolet 600 kg:n painoisesta takkaelementtipaketista. Kyseessä on S-ryhmän myymä Reg-takka, entiseltä nimeltään S-takka. Tämä tapahtui siis lauantaina. Herätys koko perheellä oli kello kuusi, että ehdittiin rautakauppaan kahdeksaksi, ja kymmeneksi tontille odottelemaan muuraria ja rakennusmiestä. Muurari ei sitten tullutkaan, mutta rakennustyöt edistyivät.

Jouduin heti ensimmäisenä lähtemään rautakauppaan täydentäville ostoksille. Osa putken pätkistä oli unohtunut, samoin joku kolmen sentin levyinen puurima, jota tarvittiin ikkunoiden tai ovien pieliin. Tätä ei tietenkään ollut ensimmäisessä rautakaupassa, puutarvikeliikkeestä löytyi lopulta.

Iltapäivällä menin lasten kanssa vuokramökille, lämmitin siellä kaikessa rauhassa saunaa ja olin melko tyytyväinen olotilaamme.

Sunnuntaina mies lähti taas aamulla rakennustöihin, ja minä ajelin reilun sadan kilometrin päähän hakemaan loput takkapaketista. Lasten kanssa heitettyyn keikkaan kului ruokaostoksineen nelisen tuntia. Illalla saunottiin ja syötiin hyvin.

Itse rakennustöistä: Miehet viimeistelivät ikkunoiden ja ovien pieliä, ja vihdoinkin myös saunan ja pesuhuoneen lattia-asia eteni. Putket ja lattiakaivot ovat paikoillaan, samoin eristeet ja vanerilevyt. Tähän päälle pitäisi tehdä pieni betonivalu, mutta on hiukan auki, kuka sen tekee. Betonin päälle tulisi laatat. Lisäksi puuttuu vielä tuvan ja pesuhuoneen välinen seinä, joka pitää rakennella jostain laudasta. Olen harmissani siitä, ettei väliseinä ole hirrestä.

Jos takan asennus onnistuu ensi viikonloppuna, voisimme siivota tuvan puolen ja ehkä lopultakin lakata lattian.

Saunan eristeisiin oli jo mennyt joku lintu tai vastaava, eristepurua oli levällään pitkin, ja piipitystä kuului. Myös hiirenjätöksiä löytyi. Nyt lattiat ovat umpinaiset ja mies laittoi myös verkot sokkelin aukkoihin, joten enää ei mökin alle pitäisi päästä elukoita.
 

Eteenpäin menoa

Menimme tontille sunnuntaiaamuna epätietoisina ja epävarmoina siitä, mitä tulee tapahtumaan ja mitä edes haluamme siellä tapahtuvan. Mökin ympäristön sekasortoisuus ja jyrkkyys on painanut mieltäni monta viikkoa, kuten myös käsitys siitä, että tehdäänpä siellä mitä tahansa laittoa, kaikki maksaa, varsinkin maa-aineksen tuominen ulkopuolelta.

Mieltä masensi myös se, että suunniteltu saunan ja pesuhuoneen lattioiden teko peruuntui sunnuntailta, joten odotukset eivät olleet korkealla.

Mutta kuinka ollakaan, kun uskomattoman ammattitaitoinen kaivinkoneurakoitsijamme tarttui puikkoihin, niin parin tunnin kuluttua meillä oli hienot kiviportaat ja tasainen parkkipaikka, jossa mahtuu kääntämään auton. Pankaa merkille nuo kaksi isointa rappua, siinä on vain yksi iso kivi jossa sattuu olemaan tuollainen askelma. Ylempänä on pienempi litteä kivi ja alimmaisena askelmana pari pientä kiveä. Porraskivet oli kaivettu viime syksynä tonttitien paikalta, ja nyt ne osuivat silmään, kun suunnittelimme rappusen tekoa. Kahden portaan kivi on julmetun iso mutta kaivinkone sai sen juuri ja juuri kauhaansa ja siirrettyä paikoilleen. Vatupassin kanssa mallattiin, että kivi on suorassa.

Saimme melkoisen piristysruiskeen. Luonnonkivimenetelmällä jatketaan myös mökin etuosassa, ensi vuonna, se näyttää toimivan.

Lattiaa ei ole edelleenkään käsitelty. Olen kohta jo epätoivoinen sen kanssa, kun useasta suusta on todettu, että laudat ovat varmasti jo imeneet kosteutta ja että olosuhteet eivät ole ollenkaan otolliset lakkaukselle, kun ulkona ja sisällä on kosteaa ja kylmää. Suunnitelmia on kuitenkin vielä. Lähiviikkoina jatketaan.

Lokakuu

Olen viikon pari miettinyt, voitaisiinko ensi viikonloppuna yöpyä tuvassa lämmittimen voimin. Mutta taitaa jäädä haaveeksi, lasten kanssa kun ollaan. Vielä sitä itse pilkkopimeässä tuvassa haparoisi, mutta vauvan ja kolmivuotiaan kanssa, ehkä ei tällä kertaa. Änkeydymme taas sukulaisten luokse yöksi ja sunnuntaina yritetään olla ajoissa paikalla maansiirtotöitä ihmettelemässä.

Isäni kommentti savupiipun pellityksistä: "Kallis kapine." Lasku tuli viime viikolla, 545 euroa. Että oikeassa oli.


Talviseisahdus saisi jo tulla. Väsymys painaa taas, ei jaksaisi enää suunnitella eikä tehdä yhtään mitään. Ehkä ensi viikolla on taas mieli virkeämpi, kun itsekin näen, miltä mökki näyttää yläpohjan ja valmiin lattian kera.

Viimeisiä laittoja

Viime viikonloppuna miehet pääsivät jo yläpohjan kimppuun, ja mies kavereineen nukkuikin mökissä. Pesuhuoneen ja tuvan välinen seinä puuttuu vielä, mutta mies oli tukkinut reiän eristepaketeilla, näin ollen tuvan puolella oli ollut jo sangen miellyttävää nukkua, ja lämmitys hoituu toistaiseksi valopetroolikaminalla.

Maisemointityöt hiukan rassaavat. Ei osaa päättää, pitäisikö mökin ympärille tuoda lisämaata vai ei, ja oikeastaan ei olisi rahaakaan mihinkään maansiirtoon enää. Nyt on kuitenkin sovittu, että kaivinkone tulee vielä kerran tänä syksynä tasoittamaan parkkipaikkaa ja siirtelemään maata. Enimmät työt jäänevät kuitenkin ensi keväälle.

Yläpohja pitäisi saada valmiiksi, saunan ja pesuhuoneen puolelta se oli jäänyt kesken. Ja lattiaa ei ole vielä lakattu.

Roskat on viety pois ja rakennustarvikkeet alkavat olla jo aika vähissä. Rautakaupasta tullut viimeisin lasku oli vain sadan euron pintaan. Rakennussesonki alkaa siis kaikesta huolimatta lähestyä loppuaan, vaikka sitä ei haluaisikaan hyväksyä.

Lattian tekoa

Edellisen merkinnän otsikko "kesäkauden päätökseksi" osoittautui turhan dramaattiseksi. Olisiko kirjoitushetkellä kirvellyt mieltä postiluukusta tipahtanut 6000 euron pystytyslasku vai pelkkä väsymyskö aiheutti reaktion, että mökki on pantava talvikuntoon mitä pikimmin ja unohdettava rakennusjutut ainakin puoleksi vuodeksi.

Vietimme kolme viikkoa miehen sukulaisten luona Egyptissä, ja reissusta palattua taas ensimmäisenä vapaana viikonloppuna tontille. Sain tahtoni läpi ja ostin valopetroolilämmittimen. Huolestutti, miten lapset tarkenevat, kun kylminä kesäpäivinäkin tuuli puhalteli luihin ja ytimiin. Päätimme vielä nukkua mökissä, tai sanotaanko kehikon sisäpuolella, ja arvelin lämmittimellä olevan käyttöä.

Toteutimme aikeemme. Saunan lattialle, tai siis hiekkapohjalle, styroksilevyjä alustaksi, sokkelin tuuletusaukot umpeen. Lämmittimen viritimme pesuhuoneen puolelle, sieltä se hohkasi lämpöään saunaankin. Olin niin varovainen lämmittimen suhteen, että vaadin sen sammutettavaksi illalla. Seurauksena, että heräsimme kolmen aikoihin kiukkuisina ja kylmissämme, lämmitin käynnistettiin uudelleen ja nukuimme joten kuten aamuun asti.

Reissu vei taas mehut, ja vannoin itselleni, että en enää lähde lasten kanssa tontille värjöttelemään, tänä syksynä siis. Tämän yöpymisreissun tulos oli kuitenkin hyvä, mies aloitti isäni kanssa lattian teon, saaden melkein kaikki kannattimet paikoilleen ja aloittaen jo villojen laiton. Uuden reissun paikka siis, kun lattia on kutkuttavasti kesken. Kolmevuotias päiväkotiin ja vauvan kanssa liikenteeseen päiväseltään.

Olimme varustautuneet lattian tekoon isäni opastuksella, mukana monta laatikkoa nauloja, taltta ja turslaaki. Nuori mies helsinkiläisessä rautakaupassa ei turslaakia, vai pitäisikö sanoa turslaagi, tuntenut, mutta selityksen perusteella möi meille kapineen, joka asetetaan naulan ja vasaran väliin, kun naulataan lattialautoja, ettei vasaralla nuijita lautaa pilalle.

Turslaakia ei kuitenkaan tarvittu, kun olimme pyytäneet myös rakennusmiehen paikalle suunnittelemaan loppusyksyn töitä, ja päädyimme neuvottelun jälkeen tekemään lattiaa ruuveilla ja ruuvinvääntimellä (?), joten isäukko pääsi vähemmällä tällä kertaa ja lattia valmistui ehkä nopeammin, kuin nauloja naputellen.

Päivän tulos:

Kyseessä on siis rossipohja, jonka koostumus on seuraava. Alimmaisena pääkannattimet (tai kannatin). Tämä on pitkä palkki joka kulkee lattian poikki, samansuuntaisesti kuin kuvassa näkyvät laudat. Pääkannattimeen nähden poikkipuolin sijoittuvat reunakannattimet (sanotaanko näitä myös lattiavasoiksi?). Reunakannattimien alareunoihin naulattiin tuulensuojalevyjen kannatinlaudat, joiden päälle asetettiin ensin kovempi eristelevy, jonka päällä pehmeä villa. Sitten niitattiin kiinni tuo sininen muovi ja sen päälle ruuvataan laudoitus. Lattian teko ehkä onnistuu tee se itse -mieheltä, joka on ennen nähnyt miten lattiaa tehdään. Muuten on hyvä olla ammattimies neuvomassa ja mukana tekemässä. Mikäli nyt tarkkailijan roolista oikein tulkitsin tilannetta, tuntui kahden miehen yhteistyö sujuvan hyvin lautojen kiristelyssä ja ruuvailussa, toinen kökötti laudan toisessa päässä ja toinen toisessa.

Olen todella tyytyväinen tähänastiseen, vaikka eilinen oli raskas päivä, ja kotona odotti rakennusmiehen lasku, joka alkoi kakkosella, ei sentään kolmosella. Ensi viikonlopun työsuunnitelma: yläpohja.

Lattian teko viritti allekirjoittaneessa innostuksen, että saunomaan on päästävä ennen joulua. Postiluukusta tipahtanut lasku palautti maan pinnalle. Saunomisen voi ehkä vielä unohtaa, mutta pääsisimmeköhän edes asiallisesti yöpymään tuossa upouudessa tuvassa? Lattia pitää joka tapauksessa lakata. Ostin jo rautakauppiaan suosittelemaa Unica Superia. Pakkasilla ei voi lakata, joten toivottavasti miehet pääsevät jo ensi viikonloppuna lakkaamaan lattian. Vielä on syksyä jäljellä.

Kesäkauden päätökseksi

Matkalaukut on kaivettu esille ja ajatukset alkavat kääntyä kolmen viikon Egyptin matkaan. Vielä muutamia ajatuksia mökinrakennuksesta, sitten alkaa loma!

Yllättävää kyllä, suurimmat tuskat tänä kesänä tuntuivat aiheutuvan savupiipun ja tulisijan suunnittelusta ja toteutuksesta. Vinkkejä tuleville mökinrakentajille: Mökkiesitteen kuvista ei välttämättä selviä tiiliseinien mitat. Seinien materiaali selviää tietenkin rakennuspiirustuksista, kunhan osaa tulkita piirustusten aalto- ja vinoviivoja. Meillekin on moni sanonut, että pienempi palomuuri olisi riittänyt.

Miettimistä riittää sisäseinien ja tulisijan ulkonäössä. Itse emme jaksaneet siihen enää perehtyä enempää. Kaikki mahdollinen muurattiin reikätiilestä ja myöhemmin mietitään, mitä pintaan vedetään vai vedetäänkö mitään. Reikätiili on edullisin vaihtoehto. Meillä tiilet loppujen lopuksi maksoivat kuljetuksen kanssa reilut 1100 euroa, mukaanlukien kaksi 1000 kg laastisäkkiä.

Takka-asiaa on mietitty talvesta asti ja valmista ei ole vieläkään, edes ajatuksen tasolla. Muurarin saatavuus on yksi melko oleellinen asia hirsimökin rakennusprojektin etenemiselle, jossakin vaiheessa tulee vastaan tilanne, että mitään ei enää voi tehdä ennen kuin piippu ja väliseinät ovat paikallaan.

Ajatus hiukan pomppii, mutta palataanpa vielä mökkipaketin tilausvaiheeseen. Myyjien kärsivällisyydessä tai kärsimättömyydessä on varmaan eroja, mutta olisi hyvä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa selvittää perustustapa omin nokin tai sen tulevan vastaavan mestarin tai rakennusurakoitsijan kanssa. Perustustapa vaikuttaa paketin koostumukseen ja sitä kautta hintaan. Myyjälle ja itsellesi tulee ylimääräistä vaivaa kun perustustapaa veivataan edestakaisin ensimmäisen tarjouspyynnön jälkeen. Mahdollisesti saamasi hyvä tarjous kuivuu siinä ohessa kasaan, kun materiaalimaksuja ja mahdollisia muutosmaksuja lisätään hintaan.

En tiedä, kuuluvatko tarvittavat naulat ja ruuvit valmismökkitoimituksiin yleisesti tai voiko niitä tinkiä mukaan. Paikallinen rautakauppias sanoi, että eivät yleensä kuulu paketteihin. Kyselin tätä, kun kävin ostamassa noin 300 eurolla nauloja (naulaimeen) ja ruuveja. Kyllä nuo naulat ja ruuvit olisi saanut halvemmallakin jostakin, mutta tilanne oli taaskin niin sanotusti päällä, eli työmiehet odottamassa katon harjalla, ei ollut aikaa kilpailuttaa.

Tilatessasi mökkiä pyydä myös lukot mukaan.

Jos mahdollista, kilpailuta pystytys. Ammattimiehen luulisi pystyvän antamaan urakkahinnan tai edes jonkinlaisen tuntikehyksen perushirsimökin pystytykselle - sekä yksilöimään työvaiheet. En tiedä, kuinka paljon edullisemmin mökin pystytyksen tällä tavalla saisi enkä suinkaan väitä, että halvin vaihtoehto olisi aina paras. Jonkinlaisen tilanteen hallinnan tunteen hintojen etukäteen selvittämisellä kuitenkin saisi. Omalle mielenrauhalle olisi parempi, että tietää etukäteen suunnilleen tulossa olevien laskujen suuruuden.

Syyskuussa palataan tontille laittamaan paikat kuntoon talvea varten. Kaivinkone käy vielä tekemässä mökin taakse kaadon, että sadevedet eivät valu sokkeliin. Sitä ennen pitää jäljellä olevat rakennustarvikkeet siirtää mökkiin. Vessan vuotava katto pitäisi korjata vaikka kevytpeitteellä. Muuraukset ja kaivinkonetyöt maksetaan ja viimeinen rakennusmiehen lasku. Sitten lepo...

Jaksaa, jaksaa.

Syksy saapuu, illat pimenevät. Mökkirakentajain tahti vaan kiihtyy, vaikka viikon päästä pitäisi lähteä reissuun kolmeksi viikoksi. Muuraustyöt ovat käynnissä. Terassi ja portaat valmiit. Takki tyhjä. Tilikin melkein.

Jos tästä kaikesta kunnialla selvitään, niin onpahan sitten paikka jossa saunoa ja rauhoittua, tulevaisuudessa. Poimia mustikoita, sienestää. Soudella peilityynellä lammella ilta-auringossa. Ehkä sen eteen kannattaa vähän kärsiäkin, unettomia öitä, aikaisia aamuherätyksiä, yleistä epämukavuutta.

Loppukesän tunnelmia

Tänä aamuna tuntui kuin olisin herännyt pahasta painajaisunesta, kun taas on takana parin päivän rupeama tontilla ja tien päällä. Pidimme viime viikonlopun lomaa mökinrakennuksesta ja keskeneräisten ja hoitamattomien töiden luettelo alkoi ihanasti painua taka-alalle ja unohtuakin. Torstaiaamuna oli sitten taas herättävä kylmään todellisuuteen. Ensin oli tarkoitus mennä tontille vasta perjantaina, mutta syystä ja toisesta muutimme suunnitelmaa ja lähdimme päivää aikaisemmin, vaikka minulla ja kolmivuotiaalla oli kova flunssa päällä. Lisäksi viimeksimainittu oksensi menomatkalla autoon, itse olin muuten vain puolikunnossa.

Mökki on siis vesikatossa, jotain räystäslautoja ja räystäitä puuttuu vielä. Terassi on melkein valmis. Mökille päästyä piti kiireesti ruveta käsittelemään sitä puunsuojalla. Joihinkin hirsiin oli tullut jo tummaa, sekin vielä, mökki oli siis ruvennut jo homehtumaan. Tehtiin mikä pystyttiin ja jaksettiin, lapset nukahtivat telttaan. Yhdeksän aikaan illalla soitin sukulaisiin, että tultaisiin yöksi. Nukkumaan päästiin puolen yön aikaan. Nukuin todella huonosti. Kolmivuotias heräsi jo kuuden maissa, kun oli nukahtanut tontilla jo seitsemältä eikä oikeastaan enää sen jälkeen kunnolla valvonut.

Seuraavana päivänä puunsuojakäsittelyä jatkettiin. Melkoista tasapainoilua oli varsinkin etuseinän sutiminen. Onneksi työmaalla oli pitkät tikapuut ja paksuja lankkuja ja mökin sivustoilla telineet. Lankulta käsin istuen korkeimmatkin kohdat saatiin käsiteltyä. Mieshän sen työn teki. Kiipesin itse pari kertaa telineen päälle, mutta ei työskentelystä siellä oikein tullut mitään. Lapset viettivät aikaa teltassa, joka tosin auringonpaisteessa kuumeni niin, että piti heidät evakuoida varjoisaan autoon nukkumaan päiväuniaan. Auton ovia oli tietenkin pidettävä auki, joten paarmoista ja ampiaisista oli riesaa.

Käsittelyaineena oli väritön Valtti-pohjuste, jota oli mukava isolla pensselillä sutia. En vaan oikein aina hahmottanut, mitkä kohdat oli käsitelty, joten mökki tuli osittain käsiteltyä kahteen kertaan.

Paniikki hiipi mieliin, kesä lähestyy loppuaan, väsymys painoi, mielialat olivat maassa. Yritin sanoa itselleni, että kaikkea ei tarvitse yhden mökin takia laittaa peliin. Miehen kanssa yritimme miettiä, mikä on realistinen tavoite loppukesälle niin rahanmenon kuin ajankäytönkin suhteen. Rakennusmiehen kanssa neuvottelu. Pystytys maksetaan pois. Hyviä uutisia muurarista, ehkä jo viikon päästä saatavilla. Keskeneräiset työt loppuun. Ikkunat ja ovet paikoilleen. Kattohuopa toiselle puolelle (ja piipun valmistuttua toiselle puolelle). Näillä toimilla rakennuksen voisi jättää talvehtimaan ja jäljellä olevat rakennustarvikkeet saisi sisälle säilytykseen. Työmaalla on enää noin puolitoista pakettia puutavaraa, ei siis paljon mitään.

En saanut otettua kuvaa mökistä, mutta hienohan se on, ei siinä mitään. Terassilauta ei riittänyt portaisiin. Portaat eivät kuulemma kuuluneet kauppaan. Jälleen yksi asia, josta myyjä ei muistanut mainita kaupanteon yhteydessä. Olisi pitänyt osata itse kysyä asiasta. Meitä mökinostajia on tälläisiäkin maallikoita, jotka eivät ymmärrä moisia kysymyksiä esittää. Emmekä sitäkään, että hirsimökin väliseinät ovat suurimmaksi osaksi tiilestä, eivätkä puusta.

Mökki pystyssä!

Viime viikko kului vaihtelevissa tunnelmissa. Harmitti, kun mökin pystytys jäi kesken viikonlopuksi, eikä tiennyt ilmoistakaan, että sataako vai paistaako viikolla. Takki oli todella tyhjä telttailun jälkeen, mutta parin päivän päästä taas mies alkoi ehdotella, että lähdetään ke-to tontille, kun mökin pystytyksen piti siellä kuitenkin jatkuman.

Varasin tällä kertaa meille yösijan, josta pulitettiin 60 euroa. Ei paha hinta perhesovun säilymisestä ja siitä että oltiin torstainakin vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vielä illallakin, kun kello 21 lopulta oltiin kotona. Keskiviikko oli todella kylmä päivä. Lasten kanssa värjöteltiin teltassa, ulkona tuiversi kylmä tuuli ja välillä heitti vettä. Ei ulkona nukkumisesta olisi siis todellakaan tullut mitään.

Keskiviikkona asennettiin kattovasoja ja torstaina tuulensuojapaperia (?) ja jotain rimoja siihen päälle, mitä ne nyt sitten ovat nimeltään. Rakennus saatiin siis säältä suojaan. Viikonvaihteessa oli kattoa tehty lisää ja terassikin on kuulemma jo melkein valmis.

 

Nyt pitäisi seuraavaksi käsitellä rakennus puunsuojalla. Toivottavasti ensi viikonloppuna voitaisiin tehdä se työ. Rakennusmiehet laittavat vielä räystäät, ovet ja ikkunat. Sitten pidetään pieni tuumaustauko ja maksetaan tähän mennessä kertyneet laskut pois. 

Kaivinkonetöitä on vielä jäljellä seuraavasti: rannan ruoppaus, mökin ympäristön tasoitus, parkkipaikan korjaus ja kivipesän teko saunavesiä varten. Ensinhän meidän piti asentaa saunapallo, mutta siitä emme ole kuulleet mitään erityisen positiivista, joten päädyimme vaihtoehtoon kivipesä, jonka myös rakennustarkastus hyväksyi jälki-ilmoituksella.

Ja se hormi. Muurari saadaan näillä näkymin syyskuussa, ihan hyvä, että ei mene ensi kesään. Puolen kiven hormi riittää kuulemma takalle, ja on parempikin kuin isompi hormi. Tiilien menekki kolmereikäiseen hormiin ja kahteen väliseinään on tuhannen tiilen paikkeilla. Otamme 12 letkaa eli 1080 tiiltä ja yhteensä rahteineen tiilet ja laastit maksavat jotain 1200 euroa. Vähän pienempi kustannus siis kuin mitä tuossa aikaisemmin tuli laskettua. Aikaisemmassa laskelmassa oli laskettu liikaa tiiliä väliseiniin ja rahtikin oli suurempi. Laastimenekki on kuulemma noin 1500 kg, kaksi tuhannen kilon säkkiä tulee edullisemmaksi kuin ottaa tuo ylimenevä 500 kg 25 kilon säkkeinä. 

Monta isoa asiaa on siis jo hoidettu tai hoidossa. Mökin rakennus alkaa taas tuntua hauskalta muutaman rasittavan viikon jälkeen. Aika pieniä nuo rasitukset kuitenkin pohjimmiltaan ovat olleet, lähinnä autossa istumista ja pienen epämukavuuden sietämistä, kuten hyttysiä, ampiaisia ja paljon hiekkaista likapyykkiä.

Hirsikehikon pystytys aluillaan

Kaksi vajaata työpäivää, kaksi miestä, ja kehikko näyttää tältä:

Yhteensä työtunteja tuli ensimmäisenä päivänä noin 6 ja toisena 3,5. Ensimmäisenä päivänä päästiin aloittamaan myöhässä, ja toisena päivänä työt tyssäsivät siihen, että ei ollut telineitä eikä lankkua josta niitä olisi voinut rakentaa, että olisi päästy ylimpiä hirsiä laittamaan. Meitä vähän harmitti, kun kehikko jäi tuolla tavalla kesken, kun olimme varautuneet pitemmänkin työpäivän tekemään perjantaina. Täytyy yrittää päästä nyt yli tuosta harmituksesta ja odottaa rauhallisesti päivä kerrallaan.

Nyt emme pääse tontille taas muutamaan päivään. Työt siellä jatkuvat kuitenkin maanantaina eikä tuosta kehikosta nyt enää paljon puutu, joten varmaan miehet pääsevät piankin laittamaan kattoa.

Meidän perhe vähän väsähti tästä viimeisestä reissusta. Tontille on matkaa reilut parisataa kilometriä ja olemme nyt sahanneet sitä väliä edestakaisin kerran, pari viikossa. Pienten lasten vanhemmat tietävät, minkälaista on reissuun lähtö (ja reissusta paluu) lasten kanssa. Tällä viikolla nukuttiin vielä teltassa, ei sekään mitään herkkua. Mies ei oman puheensa mukaan nukkunut juuri silmäystäkään, paleli kuulemma. Itse en taas yleensäkään nuku täysiä yöunia kuten eivät monetkaan 3 kuukauden ikäisten vauvojen äidit, joten en juuri eroa huomannut siihen, olinko teltassa vai omassa sängyssä, nukuin noin 5 tuntia. Lopputulos oli kuitenkin se, että olimme rikkipoikki väsyneitä perjantai-iltapäivänä kotona, ja rupesin miettimään, pitäisikö vauhtia vähän hiljentää.

Oli puhe, että menisin tällä alkavalla viikolla suunnittelemaan tiilitilausta, mutta nyt olen muuttanut mieleni. Hoidan puhelimessa kaikki asiat, mitkä voi hoitaa, ja seuraavan kerran mennään, kun hirsikehikko on siinä vaiheessa, että sitä pääsee maalaamaan tai käsittelemään puunsuoja-aineella. Olemme nyt päätyneet siihen, että käsittelemme kehikon ensin värittömällä puunsuojalla ja myöhemmin vedämme päälle jonkin vaalean sävyn, joka on mahdollisimman lähellä puun omaa väriä.

Hormin ja takan suunnittelut ovat työn alla. Taas on mieli muuttunut ja selaan valmistakkakuvastoja. Huomasin niistä, että monellekin pienelle takalle riittäisi puolen kiven hormi, ja meidän mökkipiirustuksissa on takalle varattu koko kiven hormi. Tietenkin olisi parempi, jos pienempi hormi riittäisi. Olimme jo tilaamassa takkatiiliä samalla kuin hormitiiliä, mutta nyt vähän jarrua tässäkin asiassa. Takan voi asentaa jälkikäteenkin. Tarvitsen vähän aikaa eri vaihtoehtojen vertailuun, muurarin mielipidettä ja tarkempaa kustannusarviota.

Puusee ja rautakauppatavarat

Hiukan jännitystä ilmassa, sillä mökin pystytystä odotellaan edelleen. Kehikon kasauksen piti alkaa maanantaina, mutta näillä näkymin töihin päästään kuitenkin vasta torstaina.

Tämä viikonvaihde oli muuten hyödyllinen, vaikka pystytystöihin ei vielä päästykään. Mies kehitteli puuseen ideaa ja veski on nyt melkein valmis. Säiliönä on muovitynnyri jonka pohjassa reikiä ja sen alla muovilaatikko jossa hiekkaa. Istuin on jätelaudasta rakenneltu ja irroitettava, jotta säiliön saa pois etukautta. Itse olisin hajottanut enemmän takaseinää, mutta ehkä tämäkin on toimiva ratkaisu.

(Lisäys: Tässä oli kuva, jossa näkyi istuin puolivalmiina. Ystävältä sain palautetta, että saavia kautta muuta säiliötä ei passaisi panna istuimeen kiinni, vaan jättää jonkinmoinen ilmarako. Senhän sanoo oikeastaan järkikin. Vessamme on kyllä helposti muunneltavissa, ja nenä kertoo helposti, jos pöntössä on suunnitteluvirhe..)

Itse rakennus on siis kerrostalomme pihasta siirretty leikkimökki, josta asukkaat halusivat päästä eroon. Maalia vähän pintaan, niin hyvä tulee...  Kattokin kaipaa vielä pientä laittoa, samoin tuo ikkuna pitäisi laittaa umpeen, ainakin osittain. Tuuletuksen kannalta ikkuna on hyvä, mutta hyttysten kannalta ei. Tuon säiliösysteemin toimivuutta ei ole vielä testattu, joten mallia ei tästä väsäyksestä kannata ottaa ainakaan vielä. - Hiukan "hirret" menivät väärään järjestykseen, kun miehet keskellä yötä hyttysten keskellä mökkiä kasasivat, mutta pienestä epäsymmetrisyydestä ei ole haittaa.

Saimme myös vietyä osan palautettavasta tavarasta takaisin rautakauppaan. Hyvitystä tuli 216 euron verran, ja reilu satanen pitäisi tulla vielä harjateräksestä, betoniverkoista ja salaojaputkista, jotka eivät mahtuneet peräkärryyn. Rautakaupan auto hakee loput tarvikkeet myöhemmin. Olo oli kuin lottovoittajalla, eikä ihme.

Sekä sunnuntai että maanantai olivat lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Tuuli vei suurimman osan hyttysistä mennessään, nyt ei kukaan meistä ole yhtä rokkotautisen näköinen kuin edellisen visiitin jälkeen. Paarmoja ja ampiaisia on aika paljon, ikävä kyllä. Ja 3-vuotiaalla ei ole mitään valittamista rannan suhteen.

Ja tässä olisi tätä puuta...

Takoista ja padoista

Kävimme yhtenä päivänä katselemassa takkoja ja takkaluukkuja. Taaskaan eivät rautakaupan myyjät ja meikäläinen olleet ihan samalla aaltopituudella, johtuen varmasti siitä seikasta, että kumpikaan osapuoli ei tunnu tietävän tarpeeksi puheenaolevasta asiasta.

Ihmettelen käsitettä "puolivaraava" takka sekä noiden puolivaraavien pömpeleiden ulkomuotoa, kun kaikenlaisia kaminan näköisiä rautahäkkyröitä myydään takkoina. Toinen asia, mikä ihmetyttää, on takkaluukkujen hinta. En halua väheksyä valmistajien työtä tai ammattitaitoa, mutta kun halvimmat luukut maksavat 400 euroa, useimmat 700-1000 euroa, niin kyllä hinnoittelu tuntuu aika kovalta. Takka-asia on siis edelleen mietinnässä. Olemme kuitenkin päätyneet tiilipiippuun ja -seiniin ja kolmireikäiseen hormiin, maksoi mitä maksoi. Tähän rehvakkuuteen tuntuu tällä hetkellä olevan varaa, kun noiden veret seisauttaneiden perustuslaskujen jälkeen ei ole uusia laskuja tipahdellut postiluukusta ja rakennuslaina (tai osa siitä) tupsahti tilille ennen juhannusta.

Tuolla samalla ostosreissulla ostettiin kiuas. Siinä tulisija-osastolla pähkäillessä tultiin siihen tulokseen, että laitetaan kuitenkin se pata, ja otettiin mukaan kiuas ilman vesisäiliötä. Patoja oli myymälässä kahdenlaisia, pyöreitä ja neliskulmaisia. Kulmikas pata oli aika paljon halvempi kuin pyöreä pata, vaikka padat olivat samalta valmistajalta ja saman vetoisia. Kysyimme myyjältä, että onko padoilla jotain eroa (tarkoitin lähinnä laadussa), kun hintaeroa oli jotain 60-70 euroa, jolloin myyjä selvitti, että eipä juuri muuta eroa, paitsi että toinen on neliskulmainen ja toinen pyöreä. Kysyin vielä myyjältä, että miten se padan muoto vaikuttaa hintaan, tai vaikuttaako, niin myyjä tuumasi, että onhan tuo pyöreä pata nyt paljon fiksumman näköinen.

Tuntuu, että menemme monessakin asiassa nyt takapuoli edellä puuhun, kun kiuas on auton takakontissa, vaikka ei ole vielä hirsikehikkokaan pystyssä.

Kävimme muuten vielä ennen juhannusta päiväseltään (tai oikeastaan yöseltään) tontilla. Mies pyysi kavereitaan mukaan pystyttämään sitä taloyhtiön lahjoittamaa vanhaa leikkimökkiä, josta pitäisi tehdä huussi. Minä lasten kanssa änkesin mukaan. Suunniteltiin, että tullaan illansuussa takaisin kotiin tai minä lasten kanssa menen sukulaisiin yöksi ja miehet nukkuvat tontilla. Menomatkalla jo juututtiin juhannusruuhkaan, ja ilta meni pitkäksi, kun miehet pääsivät töihin vasta joskus 18 aikoihin illalla. Ensin vielä siivosivat risuja ja sitten grillattiin ja syötiin. Mökin pystytys tapahtui ripeästi, klo 02.00 oli valmista, ja kotona oltiin viiden aikaan aamulla. Eipä enää tehnyt mieli juhlia juhannuksena.

Tulevana viikonloppuna mennään taas. Tavaraa pitäisi palauttaa rautakauppaan, jos saadaan jostain peräkärry lainaksi ja leikkimökkiä pitäisi rakentaa vähän valmiimmaksi ja suunnitella, miten siitä saisi huussin.

Tavaroiden vastaanotto ok

Tiistaina saapui kauan odotettu hirsi- ja puuosatoimitus. Auto peruutti mökin perustusten luokse ja pääsi hyvin poiskin. Purku sujui auton omalla nosturilla. Tarvikkeet oli hyvin paketoitu, mutta peiteltiin niitä vielä kevytpeitteillä, sillä alkuperäisiin muoveihin oli purun yhteydessä tullut joitakin reikiä. Ensimmäisessä kuvassa oma tonttitie ja auto purkupaikalla metsän siimeksessä.

Päivä oli sateinen, näin ollen hyvin valmistellusta telttailusta ei tullut mitään, lähdimme illansuussa kotiin. Lapset nukkuivat kyllä pitkät päiväunet teltassa, mikä olikin parempi, kuin että olisivat olleet ulkona hyttysten syötävinä. Hyttysiä oli nimittäin aivan julmetusti. Teltta alkoi vuotaa ja makuupussitkin kastuivat lopulta.

Ruokaa sentään laitoimme.

a

Rakennustarvikkeita oli jäänyt yli perustuksista jonkin verran. Onneksi ainakin osan voi palauttaa rautakauppaan, esimerkiksi kolme avaamatonta pakettia routalevyjä, salaojaputkia ym.

Maasto oli mennyt aika kurjaan kuntoon. Tässä ehkä pahin paikka: mökin edusta. Oikeassa ylänurkassa näkyvät pilarit, joiden päälle terassi tulee. Laskeutuminen mökistä rantaan on niin jyrkkä, että tähän pitäisi joko tehdä luiska ylimääräisen maa-aineksen avulla tai sitten portaat. Emme vielä ole päättäneet, kumpi.

Onneksi koskematontakin luontoa vielä löytyy.

Tulisijapohdintaa ja telttailun suunnittelua

Nyt olen edistynyt sen verran tiiliasiassa, että tiedän, että PRT tarkoittaa reikätiiltä ja PT umpitiiltä, eli sellaista, jossa ei ole reikiä. Tiiliä on erikokoisia, ja tiilten menekki riippuu siitä, minkäkokoisia tiiliä käyttää. Savupiipun yläosa muurataan erilaisella laastilla kuin sisäpuolinen osa. On olemassa harjattuja ja sileitä tiiliä ja rappaus tarttuu paremmin harjattuun pintaan. Kohtasin lopultakin erään asiantuntevan rautakauppamyyjän, joka laski tiilten menekin ja lähetti jopa sähköpostilla lupaamansa tarjouksen (jonka mukaan tiilet ja laastit meidän mökkiin maksaisivat 1700 euroa, sisältäen kuljetuksen tehtaalta).

Ehkä tuon tiili- ja hormiasian kanssa ei olisi kannattanut niin sanotusti hötkyillä, puhuin sitten myös urakoitsijan kanssa, joka sanoi laskevansa menekit ja kyselevänsä muuraria, niin kuin alun perin puhe olikin. Tulisijan voisi muurauttaa samalla. Ajankohta olisi joskus kuukauden kuluttua. Hänen kustannusarvionsa koko hommalle oli noin 3000 euroa. Mutta itse arvelen, että jos takan muurauttaa samalla, ei tuokaan riitä.

Olen myös huomannut, että valmishormit ja harkkoseinät olisivat tiilipiipun ja -seinien vaihtoehto. Googettamalla löytyy tietoa ja erilaisia näkemyksiä aiheesta valmishormi vs. tiilipiippu. Se hyöty tuossa rautakaupoissa juoksemisesta oli, että nyt tiedän hiukan, mistä puhutaan, kun hormeista puhutaan... Sain myös jonkinlaista käsitystä siitä, mitä tiilet ja laasti maksavat, mutta noiden valmishormien hintoja en nyt jaksa enää ruveta selvittämään. Täytyy joskus perheestäkin huolehtia, ei voi kaiken aikaa istua netissä laskureiden ääressä tai pörrätä rautakaupoissa kyselemässä hintoja.

Alla olevassa kuvassa näkyy huonejärjestys, vasemmalla puolella sauna ja pesuhuone ja oikealla puolella tupa. Keskelle tulee hormi, johon on tarkoitus tulla kolme reikää, yksi takalle tai muulle tulisijalle tuvan puolella, yksi kiukaalle ja yksi padalle, jos sellainen laitettaisiin pesuhuoneeseen. Hormin kokoa voisi kai vieläkin muuttaa, eli nyt mietitään, riittäisikö kuitenkin kiuas, jonka yhteydessä olisi vesisäiliö, silloin ei tarvitsisi tehdä niin isoa hormia. Tässä tapauksessa pesutupaa voisi käyttää pukuhuoneena.

Alkuperäinen idea tosin oli, että pesuhuoneessa olisi tilaa pestä, lastenkin kanssa se olisi käytännöllisempi ja lämmintä vettä olisi paremmin saatavilla. Tuli kuitenkin mieleen, että voisiko vettä lämmittää pihalla, ja googlettamalla "vesipata pihalle" selviää, että muutkin ovat miettineet samaa.

Perustusten täyttö pitäisi hoitua loppuun viimeistään huomenna. En tiedä, mikä tarkalleen tällä hetkellä on tilanne, kun puhuin urakoitsijan kanssa viimeksi perjantaina. Mökin perustus nielaisi osan jo valmiista parkkipaikasta (kuva on otettu parkkipaikalta), joten parkkipaikkaa pitänee suurentaa toiseen suuntaan. Menemme tontillle huomenna, miehellä on koko viikko lomaa. Olemme siis tiistaina vastaanottamassa hirsitoimitusta. Tarkoituksena olisi nukkua teltassa muutama yö. Pystytys siirtyy juhannuksen jälkeiselle viikolle. Yritämme sopia sen miehen seuraaville vapaapäiville, jotta hän voisi olla apumiehenä pystytyksessä.

Telttailuun yritämme varautua nyt paremmin kuin viime vuonna. Lisäpeitettä mukaan ja kunnon alustat, ja telttapaikan valinta on tehtävä huolella. Ruokailu hoituu karjalanpiirakoilla, kananmunilla ja perunoilla. Ja välipalana kokis, keksit ja pillimehu. Kyllä takakontin saa tupaten täyteen tavaraa, kun siellä nyt kulkee moottorisaha bensoineen, kaikkien kumisaappaat ja lisäksi kahluusaappaat, lasten kumivene ja pumppu, eväät, vedet, vaatteet, teltta, makuupussit, makuualustat ja niin edelleen...

Taloudelliset seikat ovat hiukan rassanneet, etenkin se epävarmuus, kun ei monistakaan kustannuksista oikein etukäteen saa varmaa tietoa. Mutta kun viime käynnillä seisoimme tuolla perustuksen juurella, tuntui siltä, että rahat ovat menneet oikeaan tarkoitukseen. Ovat nuo perustukset vaan niin hienot kuten itse tonttikin. Nyt vaan rentoudutaan ja nautitaan näistä päivistä.

Tiiliä ostamassa

Muutaman päivän olen miettinyt aihetta hormi ja tiiliset väliseinät. Muurareita on kuulemma saatavilla ja hormin muuraus kestää pari päivää. Nyt tuli sitten mieleen, että mistä tiilet ja millä hinnalla. Vähitellen alkoi valjeta, että tiiliä menee sen verran, että ehkä hintojen etukäteen tiedustelu tässä tapauksessa maksaisi vaivan. Hormin lisäksi myös pesuhuoneen ja saunan väliseinään tarvitaan tiiliä.

Projektina on siis ottaa selvää tiilien menekistä. Sepä ei ollutkaan niin yksinkertaista, kuin mökkitehtaan tekninen neuvonta antoi ymmärtää: "Mene mihin tahansa rautakauppaan piirustusten kanssa niin ne laskee sulle tiilien menekin." Paikallinen rautakauppa 1 otti kopiot piirustuksista ja lupasi palata asiaan. Paikallinen rautakauppa 2 (puhelimessa): "Yleensä rakentaja itse laskee menekin." Pääkaupunkiseudun rautakauppa: "Se henkilö, joka näitä yleensä laskee, on nyt lomalla."

Luulen, että teen kaupat sen yrityksen kanssa, joka käyttää muutaman minuutin sen asian selvittämiseen, paljonko tiiliä ja laastia tarvitsen ja laskee vielä rahdinkin.

Meininki näissä pääkaupunkiseudun rautakaupoissa on kyllä mielenkiintoista, minkä tiesin jo viime kesästä. Myyjiä on liian vähän tai ei ollenkaan. Toisaalta asiakkaiden tarpeet voivat olla haastavan erilaisia. Minä olisin ostanut tiiliä lavakaupalla. Rautakaupassa edelläni asioi mies, joka osti viisi pihakiveä ja vielä puolikkaan kiven, jonka hintaa tiedusteli erikseen. Kun lopulta vuoroni tuli, myyjä näytti minulle savupiipputiilet. Kysyin myyjältä, mitä eroa reikätiilillä ja tavallisilla tiilillä on. Mies katsoi minua mietteliäänä, ja korjasin kysymystäni:"Paitsi tietenkin se, että toisissa on reikiä ja toisissa ei." Tämän toteamuksen jälkeen tuijotimme tiiliä hiljaisuuden vallitessa.

Tästäkään kaupasta en siis saanut selkoa tiilten määrästä, mutta minua opastettiin tiiliä ja takkoja myyvään yritykseen, jonne ajelinkin seuraavaksi (itkevän vauvan kanssa). Myymälä taisi olla lauantaina suljettu, hiljaista siellä ainakin oli ja ovet olivat lukossa. Lähestyn heitä seuraavaksi puhelimitse tai sähköpostitse.

Nyt päiväunille ja tiiliasiaa selvitän arjen tullen, kun 3-vuotias on päiväkodissa.

Mökkiä odotellessa

Nyt voi vihdoinkin sanoa, että olen ikään kuin saamassa niskalenkin tästä projektista, vaikka kaikki on enemmänkin kuin kesken. Muutaman viikon aikana on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista. Nyt ovat perustukset melkein valmiit, täyttö on vielä kesken.

Tuon hiekkakasan pitäisi hävitä ensi viikon aikana, koska seuraavan viikon tiistaina odotellaan jo hirsi- ja puuosatoimitusta. Perustustyöt ovat sujuneet suunnitellusti, ja laskuja on jo tipahdellut sen verran, että olen saanut jonkin verran käsitystä rakennuttamisen kustannuksista. Sanotaanko nyt näin, että materiaalikustannukset ovat hiukan yllättäneet äkkinäisen rakennuttajan. Ei tullut etukäteen mieleen, että olisiko jotain perustuksiin tarvittavasta tilpehööristä voinut kenties kilpailuttaa. Ja samaan hengenvetoon on todettava, että ei oikeastaan olisi voinut kilpailuttaa, koska ei ole ollut aikaa eikä edellytyksiä moiseen, ainoa ratkaisu meillä nyt tietenkin oli, että urakoitsija on noutanut tarvikkeet paikallisesta rautakaupasta.

Ainoa etukäteen hahmottamani materiaalikustannus oli sokkeliin tarvittavat harkot, jotka maksoivat suunnilleen sen, mitä olin laskenutkin, eli n.700 euroa. Luin rautakaupan laskua kuin se olisi ollut jotain aivan vierasta kieltä ja soitin jo urakoitsijallekin, joka vakuutti, että esimerkiksi styrox-levyt, jotka maksoivat 500 euroa, on laskutettu ihan oikealta henkilöltä... nuo styroxit ovat kuulemma routasuojauksiin, mutta onpa niillä hintaa. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että niitä saa jostain halpa-hallista tai tokmannilta murto-osan hinnalla tuosta... Tuossa ylemmässä kuvassa niitä helvatin styroxeja vielä näkyy, niitä ladotaan sokkelin viereen ja siihen päälle sitten mätetään hiekkaa.

Olen kuvaillut tonttiamme "loivaksi rinteeksi", mutta kun siihen kaivettiin tuo mökin paikka, ei rinne enää näyttänytkään mitenkään loivalta. Terassi jää varsin korkealle, ja sen edustaa pitää joko täyttää maa-aineksella tai sitten rakentaa siihen ylimääräiset rappuset, että pääsee alas mökistä. Mutta hienot on näkymät terassilta, on vaan hyvä, kun se on vähän pöpelikön yläpuolella.

Se ranta... olihan moskaa lähtenyt pohjasta, mutta ihan selkeä ei pohja vielä ollut. Jotain kiviä sieltä paistoi, mutta totesin vaan miehelle, että ranta ei tuollaisenaan ihan vastaa käsitystäni uimarannasta... Nyt meillä on suunnitelma, että ruopataan kerran vielä, ja vähän leveämmältä alueelta, kun kaivinkone pyörii tontilla muissa hommissa. Sitten tehdään laituri ja niitetään kauempaa lumpeen varsia veneestä, etteivät ne takerru jalkoihin (yök). Käsin putsataan lisää ruopattua aluetta. Lapsille puhallettava uima-allas. Ja jonain tulevana kesänä roudataan tontille joku imuruoppaus-härveli joita mainostetaan netissä ja joita voi vuokratakin. Jos ei nämä konstit auta, niin sitten tuodaan hiekkaa.

Toukokuun kuvia

Viikonvaihteessa käytiin pariinkin otteeseen tontilla, jossa nyt siis on alkanut tapahtua. Nopeat päivitykset tähän astisesta.

Nyt on rantaa ruopattu. Kaivinkone sai aika paljon moskaa pohjasta pois, isoja puunrunkojakin sieltä vielä nousi. Pahalta haisevan mönjän alta paljastui kivikkoa, isojakin kiviä kuulemma. Emme tiedä vielä tarkempaa lopputulosta, pitää odottaa veden kirkastumista. Ruoppausjäte mätettiin kuoppiin, joista oli otettu hiekkaa tontille loppusyksystä tehdylle tienpätkälle. Tältä ranta näytti ruoppauksen jälkeisenä päivänä:

 

 Ja tässä tuota ruoppausjätettä:

Tuo kivikko on ihan hyvä juttu. Kiviltä on ihan hyvä lähteä uimaan, kunhan ne vaan eivät ole limaisia. Pääasia, että siitä upottavasta moskasta päästäisiin eroon. Hiekkarantaa en varsinaisesti kaipaa.

Puita kaadettiin rakennuspaikan ympäriltä. Nyt on vaan kova miettiminen, mitä tehdään puilla. Osan voisi sahuuttaa, osasta polttopuita.

Ja itse rakennuspaikka näyttää nyt tältä:

Tässä tulevan mökin edustaa. Nuo kolme isoa etualalla olevaa puuta pitää vielä kaataa, että kaivinkone pääsee maisemoimaan mökkipihaa.

Perustustyöt jatkuvat. Seuraavaksi pitää alkaa valmistella mökkipaketin saapumista. H-hetki on juhannusta edeltävällä viikolla ja pystytys alkaa sitten viikon-parin päästä.

Odottelua

Vapun tienoilla kävimme tontilla kääntymässä kuten suunnitelma oli. Mökkitie oli tavallisen huonossa kunnossa, joskin meidän tontilla oleva viime kesänä tehty pätkä oli kovettunut talven aikana, niin kuin etukäteen arveltiinkin.

Mökinpaikka näytti jotenkin erilaiselta kun joulukuussa, kun sitä mittailtiin. Nyt olen vähän epävarma siitä, mitä puita mökin ympäriltä loppujen lopuksi pitää kaataa. Takaseinän lähistöllä on kaksi komeaa mäntyä, en tiedä ovatko ne liian lähellä rakennusta. No, urakoitsija kaatakoon ne puut jotka tarpeelliseksi katsoo. Enpä osaa siihen asiaan sen enempää sanoa.

Terassin edessä taas "näytti olevan" iso kivi (oli siinä tietysti viime kesänäkin, kuten edellä mainitut puutkin). Kotimatkalla mietin, että häiritseeköhän kivi sisäänkäyntiä. Ei ollut mökkipiirustuksia mukana, että olisi voinut tarkistaa, missä kohdin rappunen sijaitsee. Tarkoitus oli kai, että kivi koristaisi pihamaata, sen sijaan että tukkisi sisäänkäynnin. Tälläistä se on, kun ei ole kokemusta eikä silmää moisille asioille.

Mietin jälkikäteen, että tulikohan nyt varmasti valittua paras mahdollinen mökinpaikka, ja tunne oli, että ehkä paikkaa olisi voinut vähän enemmänkin tutkailla. Sitten taas toinen näkökulma asiaan: puita ja kiviä on ympäri tonttia, joten mihin tahansa mökin sijoittaisi, niin puita joutuisi kaatamaan kuitenkin ja kiviä olisi ympärillä. Nyt valittu paikka on hiukan rinteessä, 19 metrin päässä rannasta, suoraan ruopattavan kohdan yläpuolella, eli uimaan on mahdollisimman lyhyt matka saunasta. Kauniit kivet jäävät pihamaalle eikä niitä tarvitse yrittää siirtää tai räjäytellä. Täytyy vaan rauhassa odottaa perustustöiden ja muun myllerryksen alkamista, eiköhän paikka sitten ala näyttää oikealta mökin paikalta kun kuoppa on kaivettu.

Perustustöiden pitäisi alkaa tässä toukokuussa ja samalla ruopataan ranta. Odotan innolla, miltä ranta tulee ruoppauksen jälkeen näyttämään. Mieli palaa myös rantapöpelikköä harventamaan (homma johon viime kesänä kypsyimme täysin). Sieltä pusikostahan hyppäsi kylkeeni pikku punkki loppukesästä. Täytyy yrittää muistaa punkkisyynit, etenkin noille lapsukaisille.

Nyt suunnittelemme että pyytäisimme muutaman miehen kaverin mukaan klapitalkoisiin ja harvennushommiin ensi viikonloppuna. Lämpimässä kelissä päivän voisi viettää mukavasti ulkosalla lastenkin kanssa.

Huhtikuu...

Tervehdys taas. Avataan mökkiblogi uudelle kaudelle, vaikka aikaa blogin päivittämiseen ei oikeastaan nytkään olisi. Vieressäni sohvalla nimittäin kakistelee ja ähkii maaliskuun loppupuolella syntynyt pieni tyttö. Vauvan ja kolmivuotiaan kanssa päivät kuluvat hyvin, ei juuri ehdi netin ääressä istua.

Nopea tilannepäivitys mökkiprojektin osalta: talvella haettu rakennuslupa tuli nopeasti, alle kahdessa viikossa. Pieni pinta-alan ylitys terassin osalta ei näköjään vaikuttanut mitään ja itse väsäämäni asemapiirros meni täydestä, samoin "jätevesisuunnitelma" (saunapallo, ei painevettä). Lupa maksoi vajaat viisisataa euroa. Emme sitten päässeet enää talven mittaan tontille. Viime viikolla kuultiin, että tie alkaisi kohtapuoliin olla ajokunnossa. Aiomme ensi viikonloppuna lähteä miehen kanssa katsomaan paikkoja.

Rakennuspaikka ja kaadettavat puut pitäisi merkitä, ja tien kunto tarkastaa. Sitten vaan odotellaan, että perustustyöt alkavat.

Rakennusluvan hakuun!

Nyt meillä on rakennuslupaan tarvittavat paperit kutakuinkin kasassa. Nehän ovat:
- rakennuspiirustukset, jotka kuuluvat valmismökkipakettiin
- asemapiirros, josta käy ilmi mökin paikka ja etäisyydet rantaan ja naapuriin
- naapurien kuuleminen
- ilmoitus vastaavasta mestarista
- jätevesiselvitys
- itse hakemus
- rakennushankeilmoitus

Ai niin, ja vielä lainhuutotodistus tai vastaava, josta käy ilmi, kuka tontin omistaa. Ensi viikolla paperit kirjekuoreen ja sitten odottelemaan. Emme päässeet pyhinä uudestaan tontille, mikä on vähän harmi, mutta mennään näillä mitoilla nyt eteenpäin. - Uudet piirustukset tulivat. Olisi alunperinkin pitänyt tilata mökki rossipohjalla. Mökin reunoille tulee siis muurattu tai valettu sokkeli ja keskelle ainakin joku pilari, kannatinhirsiä varten. Terassi tulee kokonaan pilareiden päälle.

Tontille johtavan tien kunto keväällä myös hiukan huolestuttaa. Onneksi on aikaa kesäkuuhun ennen tavaroiden toimitusta saada jotain parannusta asiaan, mikäli tien pinta ei talven aikana kovetu. Tielle on varmaan alunperin ajettu liikaa hiekkaa, joka koostumukseltaan ei ole parasta mahdollista tien päällysteeksi. Eivät ainakaan sateet ja tiellä ajaminen kesän ja syksyn mittaan ole yhtään tiivistäneet tien pintaa.

Nyt on siis käsillä eräänlaisen talviunen aika mökkirintamalla. Maaliskuussa odottelemme iloista perhetapahtumaa, ja sen jälkeen alkavatkin mökkitouhut todenteolla. Maltan tuskin odottaa... Olisipa jo huhtikuu!