Loppukesän tunnelmia

Tänä aamuna tuntui kuin olisin herännyt pahasta painajaisunesta, kun taas on takana parin päivän rupeama tontilla ja tien päällä. Pidimme viime viikonlopun lomaa mökinrakennuksesta ja keskeneräisten ja hoitamattomien töiden luettelo alkoi ihanasti painua taka-alalle ja unohtuakin. Torstaiaamuna oli sitten taas herättävä kylmään todellisuuteen. Ensin oli tarkoitus mennä tontille vasta perjantaina, mutta syystä ja toisesta muutimme suunnitelmaa ja lähdimme päivää aikaisemmin, vaikka minulla ja kolmivuotiaalla oli kova flunssa päällä. Lisäksi viimeksimainittu oksensi menomatkalla autoon, itse olin muuten vain puolikunnossa.

Mökki on siis vesikatossa, jotain räystäslautoja ja räystäitä puuttuu vielä. Terassi on melkein valmis. Mökille päästyä piti kiireesti ruveta käsittelemään sitä puunsuojalla. Joihinkin hirsiin oli tullut jo tummaa, sekin vielä, mökki oli siis ruvennut jo homehtumaan. Tehtiin mikä pystyttiin ja jaksettiin, lapset nukahtivat telttaan. Yhdeksän aikaan illalla soitin sukulaisiin, että tultaisiin yöksi. Nukkumaan päästiin puolen yön aikaan. Nukuin todella huonosti. Kolmivuotias heräsi jo kuuden maissa, kun oli nukahtanut tontilla jo seitsemältä eikä oikeastaan enää sen jälkeen kunnolla valvonut.

Seuraavana päivänä puunsuojakäsittelyä jatkettiin. Melkoista tasapainoilua oli varsinkin etuseinän sutiminen. Onneksi työmaalla oli pitkät tikapuut ja paksuja lankkuja ja mökin sivustoilla telineet. Lankulta käsin istuen korkeimmatkin kohdat saatiin käsiteltyä. Mieshän sen työn teki. Kiipesin itse pari kertaa telineen päälle, mutta ei työskentelystä siellä oikein tullut mitään. Lapset viettivät aikaa teltassa, joka tosin auringonpaisteessa kuumeni niin, että piti heidät evakuoida varjoisaan autoon nukkumaan päiväuniaan. Auton ovia oli tietenkin pidettävä auki, joten paarmoista ja ampiaisista oli riesaa.

Käsittelyaineena oli väritön Valtti-pohjuste, jota oli mukava isolla pensselillä sutia. En vaan oikein aina hahmottanut, mitkä kohdat oli käsitelty, joten mökki tuli osittain käsiteltyä kahteen kertaan.

Paniikki hiipi mieliin, kesä lähestyy loppuaan, väsymys painoi, mielialat olivat maassa. Yritin sanoa itselleni, että kaikkea ei tarvitse yhden mökin takia laittaa peliin. Miehen kanssa yritimme miettiä, mikä on realistinen tavoite loppukesälle niin rahanmenon kuin ajankäytönkin suhteen. Rakennusmiehen kanssa neuvottelu. Pystytys maksetaan pois. Hyviä uutisia muurarista, ehkä jo viikon päästä saatavilla. Keskeneräiset työt loppuun. Ikkunat ja ovet paikoilleen. Kattohuopa toiselle puolelle (ja piipun valmistuttua toiselle puolelle). Näillä toimilla rakennuksen voisi jättää talvehtimaan ja jäljellä olevat rakennustarvikkeet saisi sisälle säilytykseen. Työmaalla on enää noin puolitoista pakettia puutavaraa, ei siis paljon mitään.

En saanut otettua kuvaa mökistä, mutta hienohan se on, ei siinä mitään. Terassilauta ei riittänyt portaisiin. Portaat eivät kuulemma kuuluneet kauppaan. Jälleen yksi asia, josta myyjä ei muistanut mainita kaupanteon yhteydessä. Olisi pitänyt osata itse kysyä asiasta. Meitä mökinostajia on tälläisiäkin maallikoita, jotka eivät ymmärrä moisia kysymyksiä esittää. Emmekä sitäkään, että hirsimökin väliseinät ovat suurimmaksi osaksi tiilestä, eivätkä puusta.