Kas tässä tuleva biitsimme nykytilassaan. Olemme olleet kotona pari päivää ja olen pikaisesti googlettanut aiheen rannan kunnostus sekä keskustellut asiasta tuttujen kanssa. Olen huomannut, että emme olekaan yksin tämän ongelman kanssa, vaan monilla muilla tuntuu olevan jopa epätoivoisempiakin tilanteita. Toki olen itsekin lapsuudesta saakka uinut monenmoisilla uimapaikoilla. On ollut mutavettä ja mutapohjia, jalkoihin takertuneita lumpeenlonkeroita, limaisia kivikoita ja niin edelleen. Silti lätäköissä on pulikoitu kavereiden kanssa tuntikausia.
Lumpeen kauneutta ylistetään monessakin paikassa, mutta täytyy myöntää, että itse en ollut mitenkään ilahtunut huomatessani lumpeet lammella. Se yhdistyy mielessäni juuri noihin humuspitoisiin mutalikkoihin.
Kuvastakin näkyy, että rannassa oleva kaislikko ei ole isoa, ainakaan vielä. Näin ollen itse kaislikon niitto ei ole suurin vaiva, vaan pohjassa olevan kuolleen kaislikon ja juuripaakkujen kaivaminen. Kaiken huipuksi huomasimme viimeksi, että rantaamme on uponnut lasikuituinen soutuvene, joka on puoliksi mudan alla. Vene on muutaman metrin päässä rannasta, joten sen ylös saamisessa pitää mennä vyötäröä myöten veteen. En vielä ole saanut miestä innostumaan veneen nostosta tai rannan siivouksesta muutenkaan, paitsi jollain kauhakuormaajalla. Minun mielestäni viikate, kahluusaappaat, talikko ja lapio riittävät toistaiseksi.
Ehkä lammessa on kalaa, kun joku on siellä veneillyt. Vastarannalla on myös kumollaan oleva soutuvene, joten jonkinlaista virkistyskäyttöä lammella siis on ollut jo ennen meitä. Harmillista kuitenkin, että kun lammella on 1,4 kilometriä rantaviivaa, vene on uponnut meidän 75 metrin rantaviivallemme.
Kotona vasta tuli puhetta, että mies olisi tehnyt jonkinlaisia havaintoja käärmeistä. Ei ollut nähnyt mitään, mutta kuullut. En tästä kauhistunut, mutta tajusin nyt selkeämmin, että rannassa kukoistavasta suopursukosta ja muusta varvikosta on päästävä eroon. Ensin ajattelin, että teemme vain polut ja raivaamme kasvillisuutta mahdollisimman vähän, ennen kuin tiedämme, mille kohdin haluamme mitäkin toimintoja perustaa. Mutta alustava uimarannan paikka alkanee olla selvillä, joten siltä kohdalta pitää rantaa ruveta siivoamaan myös maalta. Sisiliskon minäkin näin, mies oli nähnyt niitä neljä. Tavallaan olen surullinen siitä, että tulemme hävittämään palasen koskematonta luontoa, mutta onneksi luontoa riittää myös meidän tonttimme ulkopuolella.
9 kommenttia:
Uutteria ja touhukkaita olette! Ihailua ja kunnioitusta täältä! Tulee hieman sellainen uudisraivaajafiilis, kun lukee toimistanne ja suunnitelmista. Upeata! Ja varmasti saatte rantaa siivotuksi.
Terhi
Kiitos rohkaisusta! Kyllä olen itsekin aika ylpeä jo tähänkin asti aikaan saadusta, eli lähinnä tuosta onnistuneesta telttailusta. Varsinaista työtä me nyt ei vielä hirveästi ole ehditty tehdä, mutta hyvin suunniteltu on tietysti puoliksi tehty. Ja suunnittelukin on hauskaa.
Tuosta rannan putsauksesta: aikanaan 70-luvulla isäni ajatti meidän mökkirantaan talvella kuorman hiekkaa jään päälle (sen jälkeen kun kaislat oli kesällä nyhdetty pois). Hämmästyttävää on se, että hiekka on edelleen siinä. Olenkin itse pohtinut rannan kunnostusta tällä menetelmällä uudelleen. Alle kannattaisi laittaa suodatinkangas ja sitten siihen päälle hiekka. Kovin isoa aluetta ei tarvitse laittaa, riittää, että lapselle on paikka missä voi miellyttävästi seistä. Aikuiset voivat hyvin lähteä uimaan laiturin nokastakin sitten kun se laituri on saatu tehtyä.
- Minna
Piti vielä kirjoittaa niistä käärmeistä. Toki risukon siivoaminen pikkuisen helpottaa, mutta ymmärtääkseni käärmeen reviiri on aika laaja, joten tonttia ei voi käärmeettömäksi parturoida. Pidä tytöllä kumisaappaat jalassa. Mä itse kuljen mökillä edelleen kumppareissa kun tiedän, että käärme voi osua kohdalle. Meillä on kerran tullut myös mökkiin sisälle.
- Minna
Hei vaan!
Kiva, kun olet sinäkin lukenut kuulumisia ja saan näin asiantuntevia kommentteja, joita kaivataankin!
Kyllä tuo kankaanlaittokin voi vielä tulla eteen, hiekkaa nyt vähintäänkin varmaan tarvitaan. En minäkään usko, että hiekka erityisemmin pois huuhtoutuisi, kun pienessä lammessa vesi ei pahemmin liiku. Haluaisin ensin kuitenkin yrittää kaivaa mahdollista soraa tms. esiin. Kävin tänään toivorikkaana ostamassa talikon, viikatteen ja vesurin.
- En osaa noita käärmeitä pelätä, kun en ole koskaan nähnytkään käärmettä elävänä. Mutta totta tosiaan kumpparit pitäisi olla jalassa. Ja J. olisi mielellään paljain jaloin, vaikka minkälaisessa risukossa.
Terve!
Löysin juuri tänne blogiin. Katselin erilaisia mökkiblogeja ja ilokseni huomasin, että siellä on toinen egyptiläis-suomalainen pari joilla myös mökkiprojekti päällä. Meillä sama tilanne. Rannan raivausta (lähinnä pahimmista kivistä), laiturin rakennusta, sekä mökkipihan siivousta/ raivausta ja mökin kunnostusta luvassa ;) Jään seuraamaan teidän touhuja. Ja niitähän varmaan piisaa? Ainakin itsellä on tunne, että hommaa olisi vaikka muille jakaa. Ja aina kun jotain saa tehdyksi niin huomaa uusia yllätyksiä, viimeksi löydettiin kiuas, joka oli haudattu maahan. Kaivetaan se sieltä ylös jossain vaiheessa. Ja käärme-ongelma meilläkin, tosin mökin pihassa on ollut "vain" rantakäärmeitä.
;) tsemppiä sinne!
-Malla-
Terve, Malla!
Hienoa, että saan lisää lukijoita! Olisi mukava tietää enemmän teidän projektista, ja missä päin asutte ja mökkeilette. Jos haluat, kirjoita ihmeessä privaatisti osoitteeseen aaltonen123@hotmail.com. Tsemppiä teillekin mökkihommiin!
Hei!
Luontoilloissa on joka kesä kyselty käärmeasiantuntijoilta, miten päästä kyistä eroon.
Välillä käsketään tömistelemään, kun mennään ulos, niin arat otukset luikertelevat kauemmaksi,välillä ehdotetaan käärmeen sieppaamista ämpäriin ja viemään se parin kilometrin päähän. Ei kuulema palaa niin pitkää matkaa.
Jotta hommaa riittää jos otuksia on toistakymmentä. Huoh!
Paula
Moi! Kiva lukea mökkikuulumisianne. Paljon onnea ja kaikkea hyvää mielenkiintoiseen projektiinne! Kaikki kuulostaa kiehtovalta. Telttailu koskemattomasa luonnossa taaperon kanssa, vau! Olette urheita!!
Noista käärmeistä... Meidänkin tontilla ja ylipäätään näillä seuduilla on kuulemma joinakin kesinä ollut paljonkin käärmeitä. Meidän aikana eli parina-kolmena kesänä ei käärmeitä tontilla ole näkynyt, mutta tuossa muutaman kilometrin päässä tiellä osui pari laiskaa luikertelijaa viime kesänä eteen. Eräs naapurini -vanha viisas- pohdiskeli, onkohan käärmekanta pysyvästi muuttunut seudullamme. Mietin vaan, että mikähän kannan voi muuttaa... onkohan tihenevällä asutuksella ja vilkastuneella tieliikenteellä vaikutusta. Siinä mielessä yhtyisin tuohon Paulan mainitsemaan käärmeiden pelotteluun tömistelemällä -tietysti tontin siistimisen ja raivaamisen ohella. Sanotaanhan, että kyy mieluummin pakenee kuin puree, vaikka säikyttäminen ja härnääminen ovat toisaalta ärsykkeitä puremiselle. Tömistämisestä syntynyt maan värähtely saa pelokkaan käärmeen pakenemaan. Roskat ja ruuantähteet kannatta kerätä huolellisesti pois houkuttelemasta käärmeitä ja muitakin otuksia.
Innolla luen projektinne vaiheista. Kiva, kun jaksat kirjoittaa!
:) Krisse (Terkut J:lle Aliisalta ja Minealta)
Lähetä kommentti