Laiturin rakennusta ja retkeilyä

Miehen kahden päivän vapaa koitti ja lähdimme suunnitelman mukaan tontille. Tarkoituksena oli saada aikaan jonkinlainen laiturintapainen. Kyselin etukäteen paikallisesta rautakaupasta laiturintolppia. Kolmen metrin pituista tolppaa olisi ollut saatavilla. Nyt vaan meillä ei ollut käsitystä siitä, minkäpituisille tolpille oli tarve, ja toinen ongelma oli se, että lyhyempikään puutavara ei olisi kunnolla mahtunut Peugeot 206:een, joka oli lastattu täyteen tavaraa jo ennestään. Mies sanoi, että antaa olla, hän tekee tolpat paikan päällä, ja jos ei onnistu niin mennään sitten ostamaan.

Ajomatkan varrella oli toinenkin rautakauppa. Sielläkään ei ollut lyhyempiä tolppia, vain jotain metallisia laiturinjalkoja, jotka maksoivat 60-80 euroa kappale. Ostettiin sieltä kuitenkin moottorisaha. Saksalainen myyjän kehuma saha, tarjoushinta oli 199 euroa, kiinalaista ei olisi kuulemma suostunut myymäänkään, mutta näytti kuitenkin, että sellaisiakin oli, 139 euroa. Senttiäkään ei tullut alennusta, vaikka ostamamme saha oli viimeinen jäljellä oleva eikä ohjekirjaa eikä alkuperäistä pakkauslaatikkoa löytynyt. Tämä ei kuitenkaan kaupantekoa haitannut, sillä myyjä (tai myyjät) olivat mukavia ja asiantuntevia. Kaupanteossa ei ollut kiirettä,  sahan toimintaa esiteltiin käytännössä takapihalla. Yritin kysellä jotain suojavarusteita, vastaus oli "hyvähän se olisi mutta kukapa meistä niitä käyttää". Ostettiin kuitenkin yhdistetty kuulo- sekä silmäsuojain. Ohjekirjan myyjä lupasi  lähettää kotiin, ja se tulikin jo pikalähetyksenä.

Tontilla ensimmäinen päivä kului rantaa siivotessa ja nuotion ääressä ruokaa laitellen. Saha toimi niin kuin pitikin. Mies kaatoi yhden aika ison männyn, joka oli lähtenyt kaatumaan mutta tarttunut latvasta kiinni toiseen mäntyyn. Jonkin verran piti tyvestä työntää ja töniä puuta, ennen kuin oksat antoivat periksi ja se rojahti maahan.

Pystytin teltan tällä kertaa auton parkkipaikalle, mielestäni tasaiselle hiekka-alustalle. Meillä oli tällä kertaa tyynyt mukana, mikä omaa oloani helpotti huomattavasti. Minulla yö sujui kohtalaisen hyvin, mutta mies heräsi aamuyöstä ja valvoi useamman tunnin. Vähän viileäkin oli.

Toisena päivänä perehdyimme sitten laiturin tekoon. Meillä oli valmiina laiturin silta (vai kansiko se on). Tarvittiin siis vaan tolpat ja tukipuut niiden väliin, joiden väliin sitten tuo itse laituri tulisi. Tuo laiturinsilta oli peräisin taloyhtiön jätelavalta, jonne oli heitetty tuommoisia melko isoja ja tukevia terassialustoja tai parvekeralleja kolme kappaletta. Olimme vieneet ne silloin leikkimökin kanssa pakettiautolla tontille, tarkoituksena käyttää niitä johonkin tarpeelliseen.

Tehtiin ensin nuo päädyt valmiiksi ja sitten rakennelmaa pystyttämään tihkusateessa.

Ja lopputulos:

Laiturin oikealla puolella näkyy yksi juurakko, jonka mies kaivoi vedestä. Laiturin leveys on 70 cm, joten siitä voi päätellä minkä kokoinen tuo vieressä oleva karahka on. Vettynyt puu painaakin jonkin verran. Tuosta laiturin ympäriltä on myös niitetty kaislaa. Mies teki vihdoinkin saman havainnon kuin minäkin, eli löysi hiekkapohjan. (Jota edelleen peittää tuo 30-50 cm paksuinen roskakerros, huhkimisesta huolimatta.) Raskas homma itse kaivamisen lisäksi on tuon roskan, eli märkien kaislapaakkujen ym. siirtäminen rannasta kauemmaksi. Siirsin roskia kevytpeitteen avulla. Tarkoitus on niitä polttaa myöhemmin parkkipaikalla, jonne on enemmänkin matkaa. Aikaa vain oli taas liian vähän tälle työnteolle, ja tietysti välillä piti syödäkin, juoda kahvia ja hoitaa kaksivuotiasta.

Kaksivuotias oli aika ihailtavaa seuraa. Meidän raivaukselle hän huuteli kannustushuutoja: Hyvä äiti, hyvä baba, HYVÄ! Jaksatko vielä, äiti? Onko kaikki hyvin, baba? Toisena päivänä hän innostui keräämään mustikoita ja tarjosi niitä auliisti syötäväksi. Muuten hän sahaili omalla leikkisahallaan, lotrasi veden kanssa ja oli enimmäkseen tyytyväinen elämäänsä. Allaolevassa kuvassa taapero mustikkaretkellään honkien keskellä. Hän ei pelkää eikä vierasta mitään luonnonilmiöitä, vaikka onkin havainnut erilaisten asioiden olemassaolon: "Siellä on hyttysejä, mehiläisejä, kärpäsejä ja paarmoja..."

Vielä noista luonnonilmiöistä. Yksi sisilisko nähtiin rannassa heti kun mentiin. Ja kun mies heitti yöllä lahopuita nuotioon, oli yhden puun onkalossa nukkunut siili, jonka hän sai pelastettua liekeiltä. Linnut eivät enää visertäneet yhtä raivokkaasti kuin juhannuksen tienoilla. Yölläkin oli aivan hiljaista.