torstai 21. helmikuuta 2013

Mökkilomaa...

Kahden päivän mökkilomanen takana. Hiihtolomani kunniaksi vuokrasimme taas saman mökin, jossa syksylläkin yövyimme. Reippain mielin valmistauduimme talviseen oleskeluun, ja suunnittelimme, että yritämme tontillekin, ensin autolla niin pitkälle kun tietä on aurattu, sitten jalkapatikassa.

Saimme mökkitien risteyksessä vuokramökin avaimen. Mökki-isäntä evästi, että jos juutumme kiinni mökkitiellä, niin traktorin voi hälyttää apuun naapuritalosta. Ounastelimme tien kuntoa ja päätimme, että emme aja ihan mökin pihaan, jonne on aika jyrkkä alamäki. Purimme kuormat ja mies rupesi peruuttelemaan autoa lievään ylämäkeen (olimme tulleet vähän alaspäin jo). Renkaat eivät pitäneet juurikaan, oli lähes suojasää ja tiellä oli muutaman sentin lumikerros, eli tien pinta oli todella liukas. Päätimme jättää auton mäkeen ja yrittää myöhemmin uudestaan.

Lämmitimme mökissä keittoa ja kyselin jo mieheltä, soitetaanko heti traktori. Menimme uudelleen autolle. Auto olisi pitänyt saada mäen päälle, ja tiessä oli sillä kohdalla vielä mutkakin. Perä töksähti penkkaan. Menin puikkoihin ja mies työnsi alamäkeen, auto lähti irti. Mies meni mökkiin keräämään lisää voimia.

Vähän ajan päästä mies marssi taas autolle. Menin jonkin ajan päästä katsomaan, mitä kuuluu. Auto oli tukevasti ojassa. Yritin säilyttää rauhallisuuteni ja kehoitin lopettamaan lapioinnin. Soitimme mökki-isännälle, joka arveli saavansa traktorin jo samana iltana hätiin. Apu tuli 20 minuutin päästä. Kello olikin jo melkein 22. Auto saatiin irti penkasta ja kuski arveli, että "ei tainnut käydä kuinkaan".

Seuraavana päivänä meidän piti lähteä asioille ja isääni tapaamaan. Keli oli vieläkin liukas, juutuimme kahteen ylämäkeen, mutta työntämällä päästiin eteenpäin, traktoria ei enää tarvittu. Kävimme oman tonttitien risteyksessä ihmettelemässä, olimme kuulleet, että tie tontille olisi ollut aurattu. Matkalla olisi ollut muutamia tosi pahoja mäkiä, järki sanoi, että näillä renkailla ei ollut yrittämistä eteenpäin. Olin melkein valmis menemään suoraan rengaskauppaan, sillä olimme melko huolestuneita siitä, miten pääsemme illalla takaisin mökille ja taas seuraavana päivänä pois.

Kävimme asioilla, ja palatessa maantiellä auto rupesi täristämään voimakkaasti. Taas huolestuttiin, että mikä nyt on vikana. Soitimme huoltoon, ja sieltä arveltiin, että renkaiden (tai vanteiden) sisällä olisi jäätä. Onneksi oli vielä yksi autopesula paikkakunnalla auki, ja avulias työntekijäkin paikalla, hän arveli, että kuuma vesi ja painepesuri auttaisivat vaivaan, niin kuin auttoivatkin. Otettiin vielä kunnon automaattipesu päälle. Tuntui, että renkaatkin pitivät pesun jälkeen paremmin. Ilma oli ruvennut kylmenemään, ja päästiin mökille ilman pysäyksiä. Jätimme auton kauemmaksi ja käänsimmekin sen jo valmiiksi huomista varten.

Taas oli myöhä ilta, kun oltiin saunan lämmityksessä, mutta saatiin sentään lapset kylvetettyä. Nukkumaan päästiin aikaisemmin kuin edellisenä iltana.

Talvisessa mökkimaisemassa on jotain taikaa, kireys ja väsymys tuntuvat heti hellittävän, kun saunan jälkeen istuu vilvoittelemassa terassilla ja katselee pimeälle järvelle.

Meillä oli suunnitteilla lomamatka huhtikuulle, mutta molempien ajatukset tuntuivat taas kääntyvän sille kannalle, että kaikki liikenevät roposet pitäisi nyt keväällä käyttää siihen, että saadaan sauna ja pesuhuone käyttökuntoon.