Omalla lammella

Terveiset vihdoinkin omalta lammelta, jossa vietettiin maanantain ja tiistain välinen yö. Juhannuksen sää kun oli vaihteleva, niin viihdyttiin mökkivieraina kolme yötä. Maanantaiaamuna lähdettiin kohti omaa plantaasia. Matkalla löydettiin halpahalli josta mukaan tarttui kahvipannu, kevytpeitteitä pari, pyykkinarua, kirves ja hiekkaleluja lapselle.

Perillä ensimmäisenä iltana emme ehtineet paljon muuta kuin tutkia hiukan rantaa ja leiriytyä. Tässä oli mielestäni aivan tarpeeksi tekemistä. Illan rauhaa häiritsivät jonkin verran hyttyset. Mies kiusaantui niihin, kun pystytimme telttaa ja häippäisi lapsen kanssa parkkipaikalle, joka tuntuu olevan melko hyttysvapaa alue. Sain teltan pystyyn ja menin katsomaan, miten perhe viihtyi. Mies oli sytyttänyt nuotion pysäköintipaikalle ja lapsi leikki tyytyväisenä leluillaan. Seuraavana aamuna ja iltapäivänä ei hyttysistä onneksi juuri ollut riesaa. Grillipaikan savu niitä myös karkotti.

Telttapaikan valinta ei siinä hyttysiä huitoessa oikein onnistunut. Pohja oli epätasainen ja joku oksakin oli jäänyt teltan alle. Me aikuiset vietimme erittäin epämukavan yön. Lapsi sen sijaan nukkui 11,5 tuntia, nukahti yhdeksältä ja heräsi puoli yhdeksältä seuraavana aamuna, kuten mekin. Linnut visersivät melkein koko yön.

Ensimmäisenä iltana grillattiin makkaraa, toisena päivänä syötiin lounaaksi keitettyjä perunoita ja kananmunia. Lisukkeena oli suolakurkkuja, leipää ja juustoa. Ruokailu onnistui grillillä aivan loistavasti.

Ranta antoi miettimisen aihetta. Mies tuli ensimmäisenä iltana siihen tulokseen, että mitään hiekkaa tai soraa ei mudan alta löydy ja että käsipelillä ei rantaa siistiksi saa. Minä olin eri mieltä. Mielestäni harava tavoitti jotakin kovaa ja rahisevaa. Mutta totta on, että hirveästi pohjassa on irtoroskaa ja isoja puunrunkojakin. Ehkä siis loppujen lopuksi tarvitsemme sinne jonkin koneen rantaa kaivamaan. Täytyy ottaa tästäkin asiasta selvää, miten rantoja kunnostetaan. Vielä olen sitä mieltä, että kun muutaman päivän teemme työtä, saamme rantaan raivatuksi edes jonkinlaisen uimapaikan. Kun pohjaa sohii, vesi tietysti sotkeentuu, mutta onneksi muutaman tunnin kuluttua se on kirkasta jälleen. Vedenrajassa kasvaa jonkin verran heinää ja on pientä puustoa, kun ylempänä sen sijaan on avara mäntymetsä. Pöpelikön karsiminen avarsi näköalaa. Vesuri tarvitaankin seuraavaksi, ja risut saavat vielä enemmän kyytiä.

Hiukan mielialaa laski se, että lampi taitaa olla aika matala, ainakin toisesta päästään, johon on ilmaantunut jonkin verran kaislikkoa ja lumpeitakin. Meidän kohdalta näköala on kuitenkin avoin ja kaislikkoa on vähän, vain muutaman metrin säteellä rannasta.

Valmistelujen vaikeus

Olemme eilen kotiutuneet Kanarialta ja tämä päivä on kulunut pyykkiä pestessä sekä rautakauppoja kolutessa. Täytyy kyllä sanoa, että tulevan mökinrakentajan elämä ei ole helppoa näin alussakaan, joskin vaikeammaksi se varmasti vain muuttuu. Ei meillä oikein ole vielä selvää kuvaa siitä, mitä tarvitsisimme tontille.  Uskon, että tarpeet kehkeytyvät pikkuhiljaa, kun ihmettelemme asioita paikan päällä.

Sen huomasimme tänään, että isoissa rautakaupoissa ei näy myyjiä missään, edes sen vertaa, että avaisivat oven, josta pääsisi autiolle pihalle puutavaraa ja tiiliä ihmettelemään. Sitten kun pääsee ulos, ei taas pääse sisään paitsi kelloa soittamalla ja odottelemalla. Ehkäpä rautakauppaostokset hoituvat paremmin mökkipaikkakunnalla. Puuduttavan kauppakierroksen lopputulos on se, että meillä on kaikenlaista pientä sälää takakontissa, mutta luultavasti kaikkein tärkeimmät asiat puuttuvat, eli saha ja kirves. Muutama käsisaha meillä piti olla omasta takaa, mutta niitä ei löytynytkään vintistä.

Sekin tässä ihmetyttää, miten kaksivuotiaamme kanssa telttailemme, kun emme ole mitään retkeilyn harrastajia muutenkaan. En tiedä nukkuneeni koskaan teltassa eikä mies taatusti ole ikänään pystyttänyt telttaa. Tänään ostettiin pari uutta makuupussia ja kaivettiin joskus muinoin kirpputorilta ostettu piknik-reppu esille. Grillinrakennustarpeet meillä nyt lienee on suunnilleen kasassa eli ritilä ja muutama tiili. Sääkään ei oikein telttailua suosi, onneksi suunnitelmissa ei ollut mennä juhannuksen viettoon tontille, vaan Päijänteen saarelle lämpimään mökkiin.

Ai niin, reklamoin jo ennen matkalle lähtöä tuosta pehmeästä mökkitiestä myyjälle, ja sain pikapikaa todella kohteliaan vastauksen, että paikallinen traktoriyrittäjä hoitaa tien kuntoon mahdollisimman nopeasti. Tämä oli hyvä uutinen.

Pikavisiitti tontille

Pidän meitä aika toimeliaina tontinomistajina, sillä edellämainittu leikkimökki on nyt osina viety tontille. Kävi ilmi, että taloyhtiön väki oli enemmän kuin innokas pääsemään leikkimökistä eroon. Olimme ajatelleet purkaa mökin vasta juhannuksen alla, mutta nyt päätimme kuitenkin käyttää miehen tämän viikon vapaapäivän mökkiprojektiin. Varasin pakettiauton, hommasin lapsenvahdin (eli äitini) ja miehen kaverit tulivat tiistai-iltana purkamaan mökkiä. Keskiviikkoaamuna lastasimme pakun täyteen erilaista tavaraa. Oli siinä joitakin terassi/laituritarvikkeitakin, joita oli varastossa odottamassa sopivaa hetkeä. Joka tapauksessa paku tuli ääriään myöten täyteen. Matkaan pääsimme vasta 12 jälkeen, kun miehellä oli ollut aamulla muutakin menoa ja veimme vielä ennen lähtöä lapsen mummin luokse.

Päätimme kokeilla uutta ajoreittiä, jonka piti olla lyhyempi kuin muuten käyttämämme. Emme mieltyneet tähän Kouvolan kautta kulkevaan reittiin. Miehen navigaattori ja meikäläisen tiekartasto eivät olleet aivan synkroniassa keskenään, mikä johti siihen, että mies sulki navigaattorin melko aikaisessa vaiheessa.

Tunnelma kuitenkin kohosi, mitä lähemmäksi tonttia pääsimme. Kesäkauppa, monet järvet ja lammet matkan varrella. Lähellä tonttia kalliot ja metsäiset kankaat. Lammellamme oleva kallio näytti sekin hienommalta kuin muistin.

Määränpäässä kohtasimme etukäteen olettamani ongelman. Oma mökkitiemme oli yhtä pehmeä kuin ennenkin. Kaupantekotilaisuudessa myyjä oli sanonut meille olevansa yhteydessä tientekijään, että ottaisi vähän ylimääräistä hiekkaa pois, että tietä voisi käyttää jo nyt, ennen kuin pohja ajan kanssa kovettuu. En olettanutkaan, että mitään olisi vielä tapahtunut, kun keskustelusta oli vain kaksi päivää. Hiukan hankalammaksi homma kuitenkin meni, kun Hiace, useista yrityksistä huolimatta, jämähti hiekkaan eikä auttanut muu kuin alkaa purkaa kuormaa parinsadan metrin päässä omasta tontista.

Kyllä siinä hiki virtasi, kun helteessä kahdestaan kannoimme lautoja ja muita puuhässäköitä tontille. Upottava hiekkatie haittasi kantamistakin, kun käveleminenkin oli siinä raskaampaa kuin kovalla alustalla. Onneksi miehellä on hyvät kantotekniikat: olkapäällä kulki melkoinen lasti puutavaraa yhdellä kertaa. Minä yritin korvata puuttuvan voiman vikkelillä jaloilla, mutta kyllä vauhti alkoi hiipua iltapäivän edetessä.

Kun lopulta saimme kuorman purettua, piti vielä auto saada liikkeelle, mikä onnistuikin lopulta. Tässä vaiheessa oli takki melko tyhjä, kun kello oli jo kuusi eikä oltu syötykään muuta kuin pari korvapuustia koko päivänä. Onneksi oli sentään juotavaa tarpeeksi, tai melkein tarpeeksi. Syötiin yhdet kolmioleivät ja juotiin kaikki juomat mitä mukana oli.

Olin päättänyt käydä testaamassa oman lampemme uimamahdollisuudet. Rohkeasti siis veteen. Jalat upposivat johonkin mönjään, joka lähinnä kai koostui mädäntyneestä kaislasta ja muusta eloperäisestä jätteestä. Yäk. Jalkani tavoitti jotakin kovaa, ilahduin, että siinä on kivi, mutta se olikin kai veteen kaatunut puu, jonka toinen pää oli rantapenkereessä. Mies sanoi tunteneensa jalkojen alla liikettä, kun seisoin puun päällä. Tulin siis melko äkkiä vedestä pois. Muuten vesi oli puhdasta, kuten arvelinkin. Pohjasta nousi irtoroskaa, joka samensi veden. Paluumatkalla totesimme kumpikin, että asialistalla numero ykkönen on ehdottomasti rannan tai vähintäänkin uimapaikan siivous.

Istuimme vielä männikössä hetken hengähtämässä. Ja koimme toisen epämiellyttävän yllätyksen, nimittäin hyttysiä hyrräsi ympärillä melkoisesti. Ne eivät olleet mitenkään erityisen vihaisia, sillä en saanut kutiavia paukamia enkä edes kuullut ininää. Silti asialle täytyy yrittää tehdä jotain, mikäli mahdollista.

Kuitenkin onnittelin jälleen itseämme, kun katselin lammen maisemaa ja tonttimme hongikkoa. Mielestäni onnistuimme löytämään aivan uskomattoman hienon paikan. Toinen asia, josta olen hirveän tyytyväinen, on se, että meillä on nyt jotain yhteistä puuhaa kesälomalle, ja miehellä jotain kiinnostavaa vapaa-ajan tekemistä, johon kaveritkin voi ottaa mukaan.

Kaupat on tehty

Tässä tämä nyt on:  

Kuva ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta kyllä siitä jonkinlaisen käsityksen saa. Nyt tontti on virallisesti meidän ja kiinteistöfirman sivuille oli jo ilmestynyt sana "myyty". Välittäjä sanoi kaupantekotilaisuudessa, että samaan aikaan myyntiin tulleista tonteista oli jo useita myyty tai varattu. Nämä kymmenisen tonttia tulivat myyntiin vasta reilu pari viikkoa sitten. 

Jutustelimme myös naapuritontin siirtolohkareesta, jota välittäjä luonnehti "rintamamiestalon kokoiseksi" ja arveli sen muodostavan hyvän meluesteen välillemme, jos tontin mahdollinen tuleva omistaja päättäisi sijoittaa mökkinsä sen toiselle puolelle.

Olimme melko polleita maanomistajia poistuessamme kaupantekotilaisuudesta. Mies tuumasi, että nyt on vaimo tehnyt oman osuutensa (ilmeisesti tarkoittaen tätä sopivan tontin etsiskelyä ja asioiden järjestelyä), nyt on hänen vuoronsa, kun alkaa rakentaminen ynnä muut puuhat. Katsotaan nyt milloin päästään edes alkuun. Miehellä on nyt vain yksi vapaapäivä ennen kesäkuun puoliväliä, jolloin lähdemme viikon lomamatkalle. Sitten onkin jo juhannus ja sitä on perinteiseen tapaan vietetty sukulaisten kanssa. Yritämme varmaan kuitenkin saada taloyhtiön leikkimökin roudattua juhannusta ennen tontille.

Jostain pitäisi löytää työkalukirpputori, mistä saisi halvalla jotain tarpeellisia tavaroita, mitä ne sitten lienevätkään.

Mökkitonttia etsimässä

Tänään on varmasti hyvä päivä aloittaa tämä blogi, sillä ylihuomenna tehdään kaupat mökkitontista. Tänään on muutenkin hyvä päivä, sillä kesälomani alkoi tänään.

Sopiva tontti löytyi lopultakin helposti, mutta ei kuitenkaan liian helposti tai nopeasti. Käytimme sen verran aikaa etsiskelyyn kuin mitä käytettävissä oli. Viime kesänä kävimme kaksi kertaa Savonlinnassa eräitä saaritontteja katsomassa. Totesimme ajomatkan pääkaupunkiseudulta liian pitkäksi. Se, että tontit olivat saaressa, ei sinänsä haitannut niinkään paljon ainakaan etukäteen ajateltuna.

Päätimme kuitenkin suunnata mielenkiintomme hiukan lähemmäksi, eli noin parin tunnin ajomatkan päähän. Tänä keväänä kolme reissua Etelä-Savoon riitti. Ensin kävimme miehen kanssa kerran katsastamassa jo viime kesän lopulla myyntiin tulleita tontteja, joista ei kuitenkaan enää mitään kovin häävejä ollut jäljellä. Tämä reissu tehtiin heti pääsiäisen jälkeen. Juutuimme kesärenkailla mökkitielle lumihankeen. Mies työnsi hikipäässä ja meikäläinen suditteli minkä kerkesi, ja lopulta, sentti sentiltä, mies sai lykittyä auton kuivalle maalle.

Löysimme yhden kohtalaisen tontin, mutta kun soittelin arkipäivinä kiinteistönvälittäjälle, kävi ilmi, että tontilla oli käynyt joku toinenkin. Välittäjä antoi ymmärtää, että nopeat syövät hitaat. Olisimme siis voineet ruveta kilpailemaan tontista, jos olisimme heti samana päivänä sännänneet pankkiin. En rohjennut ryhtyä tähän. Tontti ei myöskään tuntunut täysin täysosumalta. Naapureita oli liikaa ja ilmansuuntakin oli enemmän itään kuin etelään.

Odottelimme lumien sulamista. Miehellä oli kaikki viikonloput töitä. Totesin tonttikaupan alkavan kuumeta, kun uusia tontteja 200 kilometrin säteellä pääkaupunkiseudulta pukkasi myyntiin. Sovin äitini kanssa lapsenvahtivuorosta ja huristelin itsekseni Etelä-Savoon.

Minulla oli hyvät ajo-ohjeet, mutta kuitenkin käännyin pikkuteillä liian aikaisin ja kävin tutkimassa väärän lammen rantaa. Hortoillessani metsikössä vailla mitään käsitystä siitä missä olen, tuli jotenkin orpo olo. Tajusin jossain vaiheessa olevani väärässä paikassa. Ajelin eteenpäin ja löysinkin kiinteistöfirman kyltit, joita seuraamalla pääsin helposti oikeaan paikkaan. Ilmeni uusi ongelma. Tonttien takarajalle tehty uusi tie oli niin uusi ja pehmeä, että olin vähällä juuttua siihen. Onneksi tajusin asian ajoissa enkä yrittänyt pidemmälle. Pysäköin auton kauemmaksi ja käppäilin tonteille.

Alle kilometrin pituisen lammen rannalla oli myytävänä kaksi tonttia. Hiljaisuuden keskellä, videokamera kädessä hiivin tontteja kohti. Ensimmäisellä tontilla kohosi hirvittävän iso siirtolohkare. Maasto oli kuivaa mäntykangasta. Tutkin tarkemmin toista tonttia. Maisema oli idyllinen ja tontti näytti hyvältä. Menin rantaan. Vesi oli kirkasta, mutta en halunnut tutkia pohjaa tarkemmin, koska olin yksin. Tontin vasemmalla puolella oli pieni pystysuora kallio. Ehkä ajattelin jo silloin, että tämä voisi olla meidän tonttimme. Huonoilta puolilta tuntuivat paikan syrjäisyys sekä tien pehmeys. Meillä on ollut ajatuksena, että voisimme mökkeillä talvellakin. Mökki oli noin 5 kilometrin päässä "päätiestä" ja loppu tieosuus oli aika kapeaa ja mäkistä, tuntui aika utopistiselle ajatukselle, että tontille pääsisi talvisaikaan. Myös ranta ja vedenlaatu jäi mietityttämään, kun en rohjennut yksinäni pulahtaa lampeen.

Minulla oli muitakin kohteita tällä matkallani. Seuraavaksi menin eräälle pohjoistontille, jota mainostettiin valoisaksi. Valoa tontille tulikin, ilta-aurinkoakin. Mutta kaikenlaisia pörriäisiä hyrräsi ympärilläni. Naapureita oli myös vastapäätä sekä toisella reunalla, joskaan ei aivan tontin rajalla. Hyvää oli kunnollinen tie perille saakka. Mutta hyttyset. Hyi saakeli. Huristelin kiireesti seuraavaan kohteeseen.

Kaksi tonttia lounaaseen. Myöhäisen iltapäivän aurinko lämmitti ihanasti. Käki kukkui ja kalat polskivat lammessa. Ilmansuunta plussaa, mutta itse tontit vain eivät olleet kovin häävejä. Melko jyrkkää rinnettä ja nuorta kasvillisuutta, eli pöpelikköä, jonka alta en saanut mitään käsitystä maaperästä tai maastosta, kun en ole mikään asiantuntija.

En halunnut vieläkään luovuttaa. Päätin vielä mennä samaan paikkaan, jossa miehen kanssa käytiin pääsiäisen jälkeen. Vaikka silloin olimme sitä mieltä, että siellä ei ole mitään meitä kiinnostavaa, niin halusin kuitenkin varmistua asiasta.Ja varmistuinkin. Kuusikkoinen märkä sammalikko ei näyttänyt eikä tuntunut sen paremmalta ilta-auringossa kuin aamuauringossakaan.

Hyvä matka, ja antoi varmuuden siitä, mitä olemme etsimässä. Eteläsuuntaista kuivaa mäntyvaltaista tonttia veden ääreltä. Isojen järvien rantaan ei budjetti riitä, eikä kalliorantoihin.Pienen lapsen kanssa liikuttaessa mukavuutta lisää kohtuullinen ajomatka. Suunnitelmissa on ollut myös rakentaa vähitellen: ensin saunamökki ja muita piharakennuksia, sitten jossakin vaiheessa varsinainen asuinmökki. Ensimmäinen tontti tuntui sopivan tälläiseenkin suunnitelmaan mahdollisimman hyvin, tilaa olisi useammalle rakennukselle. Soitin välittäjälle, pieni miinus tuli mahdollisen sähköliittymän hinnasta: paikka on niin syrjäinen, että sähköliittymä maksaisi pitkälti toistakymmentätuhatta. Kerroin tästä miehelle, ja ensimmäinen kommentti oli, että eihän me nyt mitään sähköjä tarvita, tai otetaan aurinkosähkö. Joten tästäkään asiasta ei tullut kynnyskysymystä.

Mies tuntui uskovan, että olen löytänyt hyvän tontin. Lähdettiin eräänä arki-iltana yhdessä katsomaan tonttia. Mies alkoi heti suunnitella rannan putsaamista ja muuta siivousta. Näin ollen lähetin heti samana iltana välittäjälle viestin, että otamme tontin.

Kaupat tehdään siis maanantaina.

Olemme hankkineet Budget Sportista 40 euron perheteltan. Prismasta olemme hankkineet Fiskarsin pistolapion ja työhanskat. Mahdollisesti ensimmäinen rakennuksemme tulee olemaan leikkimökki, jonka taloyhtiömme oli viemässä kaatopaikalle. Olemme neuvotelleet asiasta, että voisimme viedä leikkimökin tontillemme. Teemme siitä vaikka työkaluvajan.