Olemme eilen kotiutuneet Kanarialta ja tämä päivä on kulunut pyykkiä pestessä sekä rautakauppoja kolutessa. Täytyy kyllä sanoa, että tulevan mökinrakentajan elämä ei ole helppoa näin alussakaan, joskin vaikeammaksi se varmasti vain muuttuu. Ei meillä oikein ole vielä selvää kuvaa siitä, mitä tarvitsisimme tontille. Uskon, että tarpeet kehkeytyvät pikkuhiljaa, kun ihmettelemme asioita paikan päällä.
Sen huomasimme tänään, että isoissa rautakaupoissa ei näy myyjiä missään, edes sen vertaa, että avaisivat oven, josta pääsisi autiolle pihalle puutavaraa ja tiiliä ihmettelemään. Sitten kun pääsee ulos, ei taas pääse sisään paitsi kelloa soittamalla ja odottelemalla. Ehkäpä rautakauppaostokset hoituvat paremmin mökkipaikkakunnalla. Puuduttavan kauppakierroksen lopputulos on se, että meillä on kaikenlaista pientä sälää takakontissa, mutta luultavasti kaikkein tärkeimmät asiat puuttuvat, eli saha ja kirves. Muutama käsisaha meillä piti olla omasta takaa, mutta niitä ei löytynytkään vintistä.
Sekin tässä ihmetyttää, miten kaksivuotiaamme kanssa telttailemme, kun emme ole mitään retkeilyn harrastajia muutenkaan. En tiedä nukkuneeni koskaan teltassa eikä mies taatusti ole ikänään pystyttänyt telttaa. Tänään ostettiin pari uutta makuupussia ja kaivettiin joskus muinoin kirpputorilta ostettu piknik-reppu esille. Grillinrakennustarpeet meillä nyt lienee on suunnilleen kasassa eli ritilä ja muutama tiili. Sääkään ei oikein telttailua suosi, onneksi suunnitelmissa ei ollut mennä juhannuksen viettoon tontille, vaan Päijänteen saarelle lämpimään mökkiin.
Ai niin, reklamoin jo ennen matkalle lähtöä tuosta pehmeästä mökkitiestä myyjälle, ja sain pikapikaa todella kohteliaan vastauksen, että paikallinen traktoriyrittäjä hoitaa tien kuntoon mahdollisimman nopeasti. Tämä oli hyvä uutinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti