keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Omalla lammella



Terveiset vihdoinkin omalta lammelta, jossa vietettiin maanantain ja tiistain välinen yö. Juhannuksen sää kun oli vaihteleva, niin viihdyttiin mökkivieraina kolme yötä. Maanantaiaamuna lähdettiin kohti omaa plantaasia. Matkalla löydettiin halpahalli josta mukaan tarttui kahvipannu, kevytpeitteitä pari, pyykkinarua, kirves ja hiekkaleluja lapselle.

Perillä ensimmäisenä iltana emme ehtineet paljon muuta kuin tutkia hiukan rantaa ja leiriytyä. Tässä oli mielestäni aivan tarpeeksi tekemistä. Illan rauhaa häiritsivät jonkin verran hyttyset. Mies kiusaantui niihin, kun pystytimme telttaa ja häippäisi lapsen kanssa parkkipaikalle, joka tuntuu olevan melko hyttysvapaa alue. Sain teltan pystyyn ja menin katsomaan, miten perhe viihtyi. Mies oli sytyttänyt nuotion pysäköintipaikalle ja lapsi leikki tyytyväisenä leluillaan. Seuraavana aamuna ja iltapäivänä ei hyttysistä onneksi juuri ollut riesaa. Grillipaikan savu niitä myös karkotti.

Telttapaikan valinta ei siinä hyttysiä huitoessa oikein onnistunut. Pohja oli epätasainen ja joku oksakin oli jäänyt teltan alle. Me aikuiset vietimme erittäin epämukavan yön. Lapsi sen sijaan nukkui 11,5 tuntia, nukahti yhdeksältä ja heräsi puoli yhdeksältä seuraavana aamuna, kuten mekin. Linnut visersivät melkein koko yön.



Ensimmäisenä iltana grillattiin makkaraa, toisena päivänä syötiin lounaaksi keitettyjä perunoita ja kananmunia. Lisukkeena oli suolakurkkuja, leipää ja juustoa. Ruokailu onnistui grillillä aivan loistavasti.

Ranta antoi miettimisen aihetta. Mies tuli ensimmäisenä iltana siihen tulokseen, että mitään hiekkaa tai soraa ei mudan alta löydy ja että käsipelillä ei rantaa siistiksi saa. Minä olin eri mieltä. Mielestäni harava tavoitti jotakin kovaa ja rahisevaa. Mutta totta on, että hirveästi pohjassa on irtoroskaa ja isoja puunrunkojakin. Ehkä siis loppujen lopuksi tarvitsemme sinne jonkin koneen rantaa kaivamaan. Täytyy ottaa tästäkin asiasta selvää, miten rantoja kunnostetaan. Vielä olen sitä mieltä, että kun muutaman päivän teemme työtä, saamme rantaan raivatuksi edes jonkinlaisen uimapaikan. Kun pohjaa sohii, vesi tietysti sotkeentuu, mutta onneksi muutaman tunnin kuluttua se on kirkasta jälleen. Vedenrajassa kasvaa jonkin verran heinää ja on pientä puustoa, kun ylempänä sen sijaan on avara mäntymetsä. Pöpelikön karsiminen avarsi näköalaa. Vesuri tarvitaankin seuraavaksi, ja risut saavat vielä enemmän kyytiä.

Hiukan mielialaa laski se, että lampi taitaa olla aika matala, ainakin toisesta päästään, johon on ilmaantunut jonkin verran kaislikkoa ja lumpeitakin. Meidän kohdalta näköala on kuitenkin avoin ja kaislikkoa on vähän, vain muutaman metrin säteellä rannasta.

Ei kommentteja: