Takoista ja padoista

Kävimme yhtenä päivänä katselemassa takkoja ja takkaluukkuja. Taaskaan eivät rautakaupan myyjät ja meikäläinen olleet ihan samalla aaltopituudella, johtuen varmasti siitä seikasta, että kumpikaan osapuoli ei tunnu tietävän tarpeeksi puheenaolevasta asiasta.

Ihmettelen käsitettä "puolivaraava" takka sekä noiden puolivaraavien pömpeleiden ulkomuotoa, kun kaikenlaisia kaminan näköisiä rautahäkkyröitä myydään takkoina. Toinen asia, mikä ihmetyttää, on takkaluukkujen hinta. En halua väheksyä valmistajien työtä tai ammattitaitoa, mutta kun halvimmat luukut maksavat 400 euroa, useimmat 700-1000 euroa, niin kyllä hinnoittelu tuntuu aika kovalta. Takka-asia on siis edelleen mietinnässä. Olemme kuitenkin päätyneet tiilipiippuun ja -seiniin ja kolmireikäiseen hormiin, maksoi mitä maksoi. Tähän rehvakkuuteen tuntuu tällä hetkellä olevan varaa, kun noiden veret seisauttaneiden perustuslaskujen jälkeen ei ole uusia laskuja tipahdellut postiluukusta ja rakennuslaina (tai osa siitä) tupsahti tilille ennen juhannusta.

Tuolla samalla ostosreissulla ostettiin kiuas. Siinä tulisija-osastolla pähkäillessä tultiin siihen tulokseen, että laitetaan kuitenkin se pata, ja otettiin mukaan kiuas ilman vesisäiliötä. Patoja oli myymälässä kahdenlaisia, pyöreitä ja neliskulmaisia. Kulmikas pata oli aika paljon halvempi kuin pyöreä pata, vaikka padat olivat samalta valmistajalta ja saman vetoisia. Kysyimme myyjältä, että onko padoilla jotain eroa (tarkoitin lähinnä laadussa), kun hintaeroa oli jotain 60-70 euroa, jolloin myyjä selvitti, että eipä juuri muuta eroa, paitsi että toinen on neliskulmainen ja toinen pyöreä. Kysyin vielä myyjältä, että miten se padan muoto vaikuttaa hintaan, tai vaikuttaako, niin myyjä tuumasi, että onhan tuo pyöreä pata nyt paljon fiksumman näköinen.

Tuntuu, että menemme monessakin asiassa nyt takapuoli edellä puuhun, kun kiuas on auton takakontissa, vaikka ei ole vielä hirsikehikkokaan pystyssä.

Kävimme muuten vielä ennen juhannusta päiväseltään (tai oikeastaan yöseltään) tontilla. Mies pyysi kavereitaan mukaan pystyttämään sitä taloyhtiön lahjoittamaa vanhaa leikkimökkiä, josta pitäisi tehdä huussi. Minä lasten kanssa änkesin mukaan. Suunniteltiin, että tullaan illansuussa takaisin kotiin tai minä lasten kanssa menen sukulaisiin yöksi ja miehet nukkuvat tontilla. Menomatkalla jo juututtiin juhannusruuhkaan, ja ilta meni pitkäksi, kun miehet pääsivät töihin vasta joskus 18 aikoihin illalla. Ensin vielä siivosivat risuja ja sitten grillattiin ja syötiin. Mökin pystytys tapahtui ripeästi, klo 02.00 oli valmista, ja kotona oltiin viiden aikaan aamulla. Eipä enää tehnyt mieli juhlia juhannuksena.

Tulevana viikonloppuna mennään taas. Tavaraa pitäisi palauttaa rautakauppaan, jos saadaan jostain peräkärry lainaksi ja leikkimökkiä pitäisi rakentaa vähän valmiimmaksi ja suunnitella, miten siitä saisi huussin.

Tavaroiden vastaanotto ok

Tiistaina saapui kauan odotettu hirsi- ja puuosatoimitus. Auto peruutti mökin perustusten luokse ja pääsi hyvin poiskin. Purku sujui auton omalla nosturilla. Tarvikkeet oli hyvin paketoitu, mutta peiteltiin niitä vielä kevytpeitteillä, sillä alkuperäisiin muoveihin oli purun yhteydessä tullut joitakin reikiä. Ensimmäisessä kuvassa oma tonttitie ja auto purkupaikalla metsän siimeksessä.

Päivä oli sateinen, näin ollen hyvin valmistellusta telttailusta ei tullut mitään, lähdimme illansuussa kotiin. Lapset nukkuivat kyllä pitkät päiväunet teltassa, mikä olikin parempi, kuin että olisivat olleet ulkona hyttysten syötävinä. Hyttysiä oli nimittäin aivan julmetusti. Teltta alkoi vuotaa ja makuupussitkin kastuivat lopulta.

Ruokaa sentään laitoimme.

a

Rakennustarvikkeita oli jäänyt yli perustuksista jonkin verran. Onneksi ainakin osan voi palauttaa rautakauppaan, esimerkiksi kolme avaamatonta pakettia routalevyjä, salaojaputkia ym.

Maasto oli mennyt aika kurjaan kuntoon. Tässä ehkä pahin paikka: mökin edusta. Oikeassa ylänurkassa näkyvät pilarit, joiden päälle terassi tulee. Laskeutuminen mökistä rantaan on niin jyrkkä, että tähän pitäisi joko tehdä luiska ylimääräisen maa-aineksen avulla tai sitten portaat. Emme vielä ole päättäneet, kumpi.

Onneksi koskematontakin luontoa vielä löytyy.

Tulisijapohdintaa ja telttailun suunnittelua

Nyt olen edistynyt sen verran tiiliasiassa, että tiedän, että PRT tarkoittaa reikätiiltä ja PT umpitiiltä, eli sellaista, jossa ei ole reikiä. Tiiliä on erikokoisia, ja tiilten menekki riippuu siitä, minkäkokoisia tiiliä käyttää. Savupiipun yläosa muurataan erilaisella laastilla kuin sisäpuolinen osa. On olemassa harjattuja ja sileitä tiiliä ja rappaus tarttuu paremmin harjattuun pintaan. Kohtasin lopultakin erään asiantuntevan rautakauppamyyjän, joka laski tiilten menekin ja lähetti jopa sähköpostilla lupaamansa tarjouksen (jonka mukaan tiilet ja laastit meidän mökkiin maksaisivat 1700 euroa, sisältäen kuljetuksen tehtaalta).

Ehkä tuon tiili- ja hormiasian kanssa ei olisi kannattanut niin sanotusti hötkyillä, puhuin sitten myös urakoitsijan kanssa, joka sanoi laskevansa menekit ja kyselevänsä muuraria, niin kuin alun perin puhe olikin. Tulisijan voisi muurauttaa samalla. Ajankohta olisi joskus kuukauden kuluttua. Hänen kustannusarvionsa koko hommalle oli noin 3000 euroa. Mutta itse arvelen, että jos takan muurauttaa samalla, ei tuokaan riitä.

Olen myös huomannut, että valmishormit ja harkkoseinät olisivat tiilipiipun ja -seinien vaihtoehto. Googettamalla löytyy tietoa ja erilaisia näkemyksiä aiheesta valmishormi vs. tiilipiippu. Se hyöty tuossa rautakaupoissa juoksemisesta oli, että nyt tiedän hiukan, mistä puhutaan, kun hormeista puhutaan... Sain myös jonkinlaista käsitystä siitä, mitä tiilet ja laasti maksavat, mutta noiden valmishormien hintoja en nyt jaksa enää ruveta selvittämään. Täytyy joskus perheestäkin huolehtia, ei voi kaiken aikaa istua netissä laskureiden ääressä tai pörrätä rautakaupoissa kyselemässä hintoja.

Alla olevassa kuvassa näkyy huonejärjestys, vasemmalla puolella sauna ja pesuhuone ja oikealla puolella tupa. Keskelle tulee hormi, johon on tarkoitus tulla kolme reikää, yksi takalle tai muulle tulisijalle tuvan puolella, yksi kiukaalle ja yksi padalle, jos sellainen laitettaisiin pesuhuoneeseen. Hormin kokoa voisi kai vieläkin muuttaa, eli nyt mietitään, riittäisikö kuitenkin kiuas, jonka yhteydessä olisi vesisäiliö, silloin ei tarvitsisi tehdä niin isoa hormia. Tässä tapauksessa pesutupaa voisi käyttää pukuhuoneena.

Alkuperäinen idea tosin oli, että pesuhuoneessa olisi tilaa pestä, lastenkin kanssa se olisi käytännöllisempi ja lämmintä vettä olisi paremmin saatavilla. Tuli kuitenkin mieleen, että voisiko vettä lämmittää pihalla, ja googlettamalla "vesipata pihalle" selviää, että muutkin ovat miettineet samaa.

Perustusten täyttö pitäisi hoitua loppuun viimeistään huomenna. En tiedä, mikä tarkalleen tällä hetkellä on tilanne, kun puhuin urakoitsijan kanssa viimeksi perjantaina. Mökin perustus nielaisi osan jo valmiista parkkipaikasta (kuva on otettu parkkipaikalta), joten parkkipaikkaa pitänee suurentaa toiseen suuntaan. Menemme tontillle huomenna, miehellä on koko viikko lomaa. Olemme siis tiistaina vastaanottamassa hirsitoimitusta. Tarkoituksena olisi nukkua teltassa muutama yö. Pystytys siirtyy juhannuksen jälkeiselle viikolle. Yritämme sopia sen miehen seuraaville vapaapäiville, jotta hän voisi olla apumiehenä pystytyksessä.

Telttailuun yritämme varautua nyt paremmin kuin viime vuonna. Lisäpeitettä mukaan ja kunnon alustat, ja telttapaikan valinta on tehtävä huolella. Ruokailu hoituu karjalanpiirakoilla, kananmunilla ja perunoilla. Ja välipalana kokis, keksit ja pillimehu. Kyllä takakontin saa tupaten täyteen tavaraa, kun siellä nyt kulkee moottorisaha bensoineen, kaikkien kumisaappaat ja lisäksi kahluusaappaat, lasten kumivene ja pumppu, eväät, vedet, vaatteet, teltta, makuupussit, makuualustat ja niin edelleen...

Taloudelliset seikat ovat hiukan rassanneet, etenkin se epävarmuus, kun ei monistakaan kustannuksista oikein etukäteen saa varmaa tietoa. Mutta kun viime käynnillä seisoimme tuolla perustuksen juurella, tuntui siltä, että rahat ovat menneet oikeaan tarkoitukseen. Ovat nuo perustukset vaan niin hienot kuten itse tonttikin. Nyt vaan rentoudutaan ja nautitaan näistä päivistä.

Tiiliä ostamassa

Muutaman päivän olen miettinyt aihetta hormi ja tiiliset väliseinät. Muurareita on kuulemma saatavilla ja hormin muuraus kestää pari päivää. Nyt tuli sitten mieleen, että mistä tiilet ja millä hinnalla. Vähitellen alkoi valjeta, että tiiliä menee sen verran, että ehkä hintojen etukäteen tiedustelu tässä tapauksessa maksaisi vaivan. Hormin lisäksi myös pesuhuoneen ja saunan väliseinään tarvitaan tiiliä.

Projektina on siis ottaa selvää tiilien menekistä. Sepä ei ollutkaan niin yksinkertaista, kuin mökkitehtaan tekninen neuvonta antoi ymmärtää: "Mene mihin tahansa rautakauppaan piirustusten kanssa niin ne laskee sulle tiilien menekin." Paikallinen rautakauppa 1 otti kopiot piirustuksista ja lupasi palata asiaan. Paikallinen rautakauppa 2 (puhelimessa): "Yleensä rakentaja itse laskee menekin." Pääkaupunkiseudun rautakauppa: "Se henkilö, joka näitä yleensä laskee, on nyt lomalla."

Luulen, että teen kaupat sen yrityksen kanssa, joka käyttää muutaman minuutin sen asian selvittämiseen, paljonko tiiliä ja laastia tarvitsen ja laskee vielä rahdinkin.

Meininki näissä pääkaupunkiseudun rautakaupoissa on kyllä mielenkiintoista, minkä tiesin jo viime kesästä. Myyjiä on liian vähän tai ei ollenkaan. Toisaalta asiakkaiden tarpeet voivat olla haastavan erilaisia. Minä olisin ostanut tiiliä lavakaupalla. Rautakaupassa edelläni asioi mies, joka osti viisi pihakiveä ja vielä puolikkaan kiven, jonka hintaa tiedusteli erikseen. Kun lopulta vuoroni tuli, myyjä näytti minulle savupiipputiilet. Kysyin myyjältä, mitä eroa reikätiilillä ja tavallisilla tiilillä on. Mies katsoi minua mietteliäänä, ja korjasin kysymystäni:"Paitsi tietenkin se, että toisissa on reikiä ja toisissa ei." Tämän toteamuksen jälkeen tuijotimme tiiliä hiljaisuuden vallitessa.

Tästäkään kaupasta en siis saanut selkoa tiilten määrästä, mutta minua opastettiin tiiliä ja takkoja myyvään yritykseen, jonne ajelinkin seuraavaksi (itkevän vauvan kanssa). Myymälä taisi olla lauantaina suljettu, hiljaista siellä ainakin oli ja ovet olivat lukossa. Lähestyn heitä seuraavaksi puhelimitse tai sähköpostitse.

Nyt päiväunille ja tiiliasiaa selvitän arjen tullen, kun 3-vuotias on päiväkodissa.

Mökkiä odotellessa

Nyt voi vihdoinkin sanoa, että olen ikään kuin saamassa niskalenkin tästä projektista, vaikka kaikki on enemmänkin kuin kesken. Muutaman viikon aikana on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista. Nyt ovat perustukset melkein valmiit, täyttö on vielä kesken.

Tuon hiekkakasan pitäisi hävitä ensi viikon aikana, koska seuraavan viikon tiistaina odotellaan jo hirsi- ja puuosatoimitusta. Perustustyöt ovat sujuneet suunnitellusti, ja laskuja on jo tipahdellut sen verran, että olen saanut jonkin verran käsitystä rakennuttamisen kustannuksista. Sanotaanko nyt näin, että materiaalikustannukset ovat hiukan yllättäneet äkkinäisen rakennuttajan. Ei tullut etukäteen mieleen, että olisiko jotain perustuksiin tarvittavasta tilpehööristä voinut kenties kilpailuttaa. Ja samaan hengenvetoon on todettava, että ei oikeastaan olisi voinut kilpailuttaa, koska ei ole ollut aikaa eikä edellytyksiä moiseen, ainoa ratkaisu meillä nyt tietenkin oli, että urakoitsija on noutanut tarvikkeet paikallisesta rautakaupasta.

Ainoa etukäteen hahmottamani materiaalikustannus oli sokkeliin tarvittavat harkot, jotka maksoivat suunnilleen sen, mitä olin laskenutkin, eli n.700 euroa. Luin rautakaupan laskua kuin se olisi ollut jotain aivan vierasta kieltä ja soitin jo urakoitsijallekin, joka vakuutti, että esimerkiksi styrox-levyt, jotka maksoivat 500 euroa, on laskutettu ihan oikealta henkilöltä... nuo styroxit ovat kuulemma routasuojauksiin, mutta onpa niillä hintaa. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että niitä saa jostain halpa-hallista tai tokmannilta murto-osan hinnalla tuosta... Tuossa ylemmässä kuvassa niitä helvatin styroxeja vielä näkyy, niitä ladotaan sokkelin viereen ja siihen päälle sitten mätetään hiekkaa.

Olen kuvaillut tonttiamme "loivaksi rinteeksi", mutta kun siihen kaivettiin tuo mökin paikka, ei rinne enää näyttänytkään mitenkään loivalta. Terassi jää varsin korkealle, ja sen edustaa pitää joko täyttää maa-aineksella tai sitten rakentaa siihen ylimääräiset rappuset, että pääsee alas mökistä. Mutta hienot on näkymät terassilta, on vaan hyvä, kun se on vähän pöpelikön yläpuolella.

Se ranta... olihan moskaa lähtenyt pohjasta, mutta ihan selkeä ei pohja vielä ollut. Jotain kiviä sieltä paistoi, mutta totesin vaan miehelle, että ranta ei tuollaisenaan ihan vastaa käsitystäni uimarannasta... Nyt meillä on suunnitelma, että ruopataan kerran vielä, ja vähän leveämmältä alueelta, kun kaivinkone pyörii tontilla muissa hommissa. Sitten tehdään laituri ja niitetään kauempaa lumpeen varsia veneestä, etteivät ne takerru jalkoihin (yök). Käsin putsataan lisää ruopattua aluetta. Lapsille puhallettava uima-allas. Ja jonain tulevana kesänä roudataan tontille joku imuruoppaus-härveli joita mainostetaan netissä ja joita voi vuokratakin. Jos ei nämä konstit auta, niin sitten tuodaan hiekkaa.