Yllä takka. Tulipesä on tosi pieni. Ensimmäisillä lämmityskerroilla työnsin pesään liian isoja puita, niitä ei mahtunut kuin pari kolme kerrallaan. Eivät oikein hyvin palaneet, kun ei ollut kuivia sytykkeitäkään. Loppujen lopuksi, ottaen huomioon märkien ja liian isojen puiden sekä matalapaineen vaikutuksen, takka veti oikein hyvin, savut pöllähti sisälle oikeastaan vain yhden kerran. Seuraavilla lämmityskerroilla olin hiukan viisastunut, oli kuivia risuja ja sopivan kokoisia puita, ja takka veti normaalisti. Lasten kanssa taas oli otettava huomioon 1-vuotiaan törmäily päin kuumaa luukkua, en päässyt edes sytykkeitä haeskelemaan ilman että taaperoa oli koko ajan roikotettava kainalossa. Siispä ensimmäistä iltaa lukuunottamatta hoidin lämmityksen iltapäivällä, kun lapset olivat ulkona.
Seuraavassa kuvassa auringon viimeiset säteet tontin takareunalta. Tontin rantaviiva on lounaaseen, ja näin keskikesällä ilta-aurinko ehtii kiertää tontin takarajalle.
Kaksi seuraavaa kuvaa keittopuuhistamme. Kaasuliettä ei ilmeisestikään saada toimimaan nestekaasulla. Kaasuliikkeestä todettiin, että ei ole sopivia osia enää saatavilla. Uudetkaan kaasuliedet eivät näytä olevan kovin kalliita, nettikaupoista löytynee sopiva. Jääkaapin puute on toinen murhe. Pitää yrittää kaivaa jonnekin kiven taakse edes jonkin moinen maakuoppa.
Tässä kuistia, nyt tyhjänä tavaroista. Kirjahyllyltä näyttävä kapine on vauvan hoitopöytä, joka vietiin keittiökalusteeksi. Hoitotaso (jonka tosin voisi irroittaakin), toiminee myös keittiön työtasona.
Miesten päivässä kyhäämä varasto. Lattiana jotain parvekeralleja, joita vietiin jo ensimmäisenä kesänä tontille myöhempää tarvetta varten. Seiniin ja kattoon käytettiin purettujen rakennustelineiden lautaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti